Mellan tarina | Yläaste

Tässä kuvassa ja alhaalla olevissa kappaleissa kulminoituu minun koko yläaste, jos niin voisi sanoa.
Moi! Oli toivottu tällaista postausta tai aika moni oli kiinnostunut kuulemaan tarinani yläasteajoilta. Uskokaa, jos sanon että tämä ei ole mikään helppo tehtävä. Joudun todellakin miettimään, että mitä täällä voisin kertoa yläasteajoista kuitenkaan sanomatta liikaa. 15-vuotias Mella ei ole todellakaan sama mikä nyt 19-vuotias Mella on. Yritän kuvien ja vähän musiikinkin kautta kertoa teille minkälainen olin.




7 luokka: Tiedättehän tunteen, ensimmäinen koulu mikä on ainakin miljoona kertaa isompi edelliseen verrattuna. Se paine ja stressi, että löytää oikean luokan. Se pelon tunne muita kohtaan, varsinkin 9. luokkalaisia nähdessä. Olin kiltti, ahkera ja yritin sopeutua. Minulla oli tukena hyvä ystävä ala-asteelta, joka kuitenkin myöhemmin kyllästyi minuun ja vaihtoi kaveriporukkaa. Vaihtoi parempaan - missä oli urheilullisia, laihoja ja muodikkaita tyttöjä. Tutustuin uusiin ihmisiin ja löysin luokaltani erittäin samanhenkisen tytön, onneksi. Hänen kanssaan sitten hengailimme koko yläasteen ajan. 

Otin ensimmäisen lävistyksen vuonna 2007 ja se oli silloin aika "puheenaihe" nuorten keskuudessa. En kysynyt äidiltä lupaa ja tein sen siis itse! Jossain vaiheessa alkoi alamäki. Kuuntelin ankeaa räppiä, kokeilin rajojani, ei ollut käytöstapoja, pyörin kylillä, kiroilin, humalluin, lintsasin ja en kuunnellut opettajia, en välittänyt koulun käynnistä vaan halusin pitää hauskaa. Vaikka tämä kuulostaakin pahalta nyt kun siitä kerron, niin ei minulle sattunut mitään, opin virheistäni enkä edes kadu... olin vain utelias nuori.



8 luokka: Katsoin ensimmäistä vuottani ja ajattelin, että nyt on oltava kunnolla. Olin kuitenkin liian tottunut ihmisiin ja opettajiin - käytöstapoja ei ollut ja sammakoita lensi suusta minkä ehti. En minä silloin välittänyt. Muistan vuoden 2008 erittäin hyvin. Se kesä... se kesä oli elämäni paras kesä! Sain mopokortin, mihin ei vaadittu silloin mitään muuta kuin hyväksytty teoriakoe (tietokoneella). Ihastuin ja minuun ihastuttiin. Nauroin ja minulle naurettiin. Itkin ja minun kanssani itkettiin. Ajelin skootterilla ihan joka ikinen päivä kylille lapsuudenkaverini kanssa ja aina hengailimme isossa porukassa iltaan asti. 

Rippileirille mentyäni tapasin siellä Tuomon ja aloimme seurustelemaan lokakuun 23. päivä. Elämälle tuli lisää sisältöä ja tuntui, että perhosia liiteli joka päivä vatsassa - olimme nimittäin samassa koulussa. En ikinä olisi voinut uskoa, että löytäisin tällaisen ihmisen joka lukeutui kylän ujoimpiin poikiin aikanaan. Mitäpä sitä muuta sanomaan. Se vuosi oli ehdottomasti tärkein ja merkityksellisin minulle.




9 luokka: Vuosi 2009 ja olin kasvanut tänä aikana paljon ihmisenä. Itsetuntoni oli ylhäällä ja minulla oli laaja kaveripiiri. Parisuhde, hyvät ystävät ja koulussa pärjäsin. Kotonakin oli kaikki hyvin, koska tajusin parantaa omaa käytöstäni ja yrittää olla hyvänä esimerkkinä. Oli kuitenkin jo aika päättää tulevaisuudesta. Muistan viimeisen vuoden aikana, kun oikeasti halusin hyvän todistuksen ja olinkin tyytyväinen suoritukseeni. Olin helpottunut, kun pääsin yläasteelta sillä minulla oli mielestäni hyvä tulevaisuus tiedossa ja voisin unohtaa kaikki ne huonot ajat koulussa. Aikuistuisin ja ottaisin vastuuta.

Otin myös toisen lävistyksen ysin tienoilla (en muista). Liikkeessä tällä kertaa. --> Tässä vielä teille kuva 19-vuotiaasta Mellasta havainnoillistamaan eroavaisuuksia postauksen ensimmäiseen kuvaan. Ei ehkä suuria muutoksia ulkoisesti, mutta tietenkin sisäisesti.


Minun tarinani sellaisena kuin sen muistan. Oli hyviä ja huonoja hetkiä, loppu.



20 kommenttia :

  1. Vaatii kyllä rohkeutta kertoa tuollaisia juttuja itsestää blogissaan, pisteet sulle siitä : )

    Mullekaan yläaste ei ollut kovin mukavaa aikaa ja olin aika onnellinen päästessäni sieltä ahdistavien ihmisten seasta pois. En ainakaan siihen aikaan pitänyt itseäni kiusattuna, mutta se jätti jälkeensä hirveän epäonnistumisen pelon ja nyt kolmen vuoden jälkeen vähitellen alan päästä irti siitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tällaisenä tarinani pystyin kertomaan. :) En kertonut liikaa enkä liian vähän. Ikinä en voisi liian yksityiskohtaisesti kertoa, koska ne pyörii täällä netissä sitten aina.

      Minäkään en ollut koulukiusattu, mutta ei minustakaan aina pidetty. Ja kieltämättä olet oikeassa, yläaste oli se ainut etappi enää elämässä missä epäkypsät nuoret vielä käyttäytyivät noh, epäkypsästi. :)

      Poista
  2. sulla on muuten aivan uskomattoman kauniit silmät ! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitoksia todella paljon kommentista! :)) ♥

      Poista
  3. Kiva kun kerroit sun yläasteajoista! Musta on tosi mielenkiintosta kuunnella erilaisten ihmisten tarinoita elämästä, ne voi olla tosi inspiroivia :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit! :D Niin muuten onkin, olen lukenut paljon iloisia / surullisia tarinoita blogeista. Ihmisiä oppii tuntemaan paremmin.

      Poista
  4. Mulla oli vähän samanlainen 7 luokka- 8luokan alku.. ja sitten aloitin koulun käynnin ''kunnolla'' ja panostin opiskeluun ja kokeisiin kunnolla ja ysillä jatkanut:D
    Kiva tää postaus!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kiva, jos oot kans joutunu kaikenlaista pahaa kokemaan. :( Ja yläaste kannattaakin oikeesti käydä kunnolla!

      Poista
  5. Vaikka tykkäänkin kaikesta tyttöhömpästä, tykkään tällaisista postauksista vielä enemmän. On mielenkiintoista kuulla, millaisia tarinoita ihmisillä on taustallaan! Minäkin julkaisin juuri postauksen yläasteajoista, koska minun piti kertoa kipeä muisto menneisyydestäni. Aika monilla ikävät muistot taitavat ajoittua juuri yläasteaikaan, vaikka sinulla oli onneksi paljon kivojakin juttuja mielessä sieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Katri! En tiennytkään, että pidät blogia. Käyn ehdottomasti lukemassa myös sieltä muistojasi yläasteajoilta. Kaikilla on varmasti ollut kipeitä muistoja yksi jos toinenkin ja joillakin vähän enemmän. Ihmiset osaavat olla niin julmia toisilleen.

      Kyllä, pidän itseäni varsin "onnekkaana" etten ole sen enempää kokenut mitään kauheita asioita mistä en olisi esim. päässyt ikinä yli. Yläaste on sellainen askel, että kun sieltä valmistuu niin elämän pitäisi yleensä muuttua kaiken järjen mukaan paremmaksi. Ainakin minun mielestä...

      Poista
    2. Hih, olenhan minä tuota kaksi ja puoli vuotta kirjoitellut säännöllisen epäsäännöllisesti. :)

      Poista
    3. Pitänee liittyä lukijaksi! :)

      Poista
  6. Tämä postaus oli kyllä ihana! :) Niin mukava lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, hyvä että pidit! Yritin pitää helposti luettavana enkä mitään päiväkirjaa laatia. :)

      Poista
  7. Kiva lukea tällästäkin! :) Ja sä et kyl oo ulkonäöltäs muuttunu paljon yhtään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! :) Oon just sellanen kun oon aina ollut. Joskus on tosin kiva pukeutua vähän erilailla ja hassutella. (Esim. rokki / räppi / biletyyliä tai jotain muuta sellaista) :D

      Poista