Kuka minä olen? | Mellan mielipide


Moi! Aluksi on pakko sanoa, että tarkoituksena oli ensin tehdä tästä mielipiteitä kertova postaus eri aiheesta. Joskus uudet ideat kuitenkin tulevat vanhojen tielle ja halusin kirjoittaa vähän erilaisen tekstin. Ihmisiä siellä ruudun takana on tullut sen verran lisää, että olisi ehkä aika esittäytyä kunnolla ja kertoa minkälainen ihminen on sitten täällä blogin takana.

"Taiteilijaluonne
ja tuuliviiri"

Mielestäni minun yleinen asenne elämää kohtaa on positiivinen. En murehdi asioita ollenkaan, vaan elän päivä kerrallaan. Joskus mietin, että olenko toiselta planeetalta kun en stressaa ympärillä olevia asioita. Minua on kuitenkin sen takia kuvailtu tuuliviiriksi tai sanottu sanoin "se nyan -kissa, jolta tulee sateenkaaria ulos". Kaikilla asioilla on nimittäin tapana järjestyä johonkin suuntaan. Nauran paljon ja nautin siitä mitä elämä tuo tullessaan. Vastakohtana voisin sanoa, että minua pelottaa aikuistua, sillä tämän hetkinen tilanne on niin paljon parempi vaihtoehto.

Itsensä toteuttaminen taiteellisesti on parasta mitä tiedän. Harrastin aikoinaan piirtämistä, mutta se jotenkin jäi kun aloin bloggaamaan. Valokuvaus ja bloggaus on nykyään rakkain harrastus, joten se vie kaiken vapaa-aikani. Minusta on mukava ottaa kuvia, muokata ja asetella visuaalisesti hyvännäköinen postaus. Luovaa ajanvietettä on myös asunnon sisustaminen ja herkkujen leipominen. Väreillä leikkiminen on hauskaa mitä tulee ulkonäköön!


"Suorasanainen
ja sivistymätön"

Ajatukseni herättävät joskus hämmennystä ja siksi en sano niitä aina ääneen. Haluaisin keskustella ajatuksistani, mutta ainoastaan yhdelle ihmiselle olen voinut niistä kertoa. Mieheeni luotan täysin ja siksi on helppo avautua. En kerro itsestäni melkein kenellekään, koska olen mieluummin se joka kuuntelee. Minusta on hyvä olla avuksi jo pelkästään kuuntelemalla, mutta tarvittaessa olen kertonut myös oman mielipiteeni suoraan aiheen vaatiessa.

Sivistyksessäni on suuri aukko. Kaikki asiat mitkä olen kokenut jollain tavalla tylsäksi, niin olen poistanut muististani tai jättänyt oppimatta. En seuraa uutisia, joten harvoin tiedän mitä maailmalla tapahtuu. Vilkaisen artikkeleita ainoastaan niiden viihteellisen arvon takia. Minulla on huono suunnistusvaisto enkä osaa tavallisia laskutehtäviä. Haluan, että päässäni on tilaa asioille joille ei ole olemassa vastausta enkä halua sen täyttyvän turhasta roskasta ja pelkistä faktoista.


"Herkkä
ja huomaamaton"

Olen herkkä tiettyyn pisteeseen asti. Minua erityisesti satuttaa aiheet mitä joskus jaetaan eläimistä, joille on tehty pahaa. En pysty edes vilkaisemaan kyseisiä uutisia, koska silloin ne jäävät mieleeni enkä pääse pois siitä olotilasta. Herkkyyttä esiintyy tilanteissa, joissa minun kavereille on yritetty tehdä pahaa ja minulle iskee sellainen "leijonaemo" vaihde päälle. Sanat ja teot satuttaa myös minua, joten oikein pahassa tapauksessa saatan katkaista välit vuosiksi tai loppuiäksi, jos tarve sen vaatii. Pitää oppia arvostamaan itseään ettei kerää ympärille ihmisiä joista jää vain paha mieli. Herkkyys on hyvä asia, koska muuten ei tuntisi mitään ja kaikkeen tottuisi.

Vaikein aihe on selkeästi huomaamattomuus. Koko pienen ikäni ajattelin, että minun on oltava huomaamaton ihminen, että minut hyväksyttäisiin. Väärin. Tilanne aiheutti ainoastaan sen, että teini-ikäisenä minut syrjäytettiin porukasta ja tunsin usein olevani kolmas pyörä jokaisessa tilanteessa. Onneksi niistä ajoista on jo aikaa ja olen viimein alkanut mennä oikeaan suuntaan! Uskallan olla oma itseni ulkoisesti kuin sisäisestikin, mutta ehkä edelleen olisi kehitettävää.


Bloggauksen historian vaikein postaus minkä olen julkaissut, vaikka raapaisin ainoastaan pintaa. Haluaisin tietää mitä tämä ajatuksia tämä aihe herätti sinussa? Oletko itse samanlainen monissa asioissa vai täysin erilainen? Kiinnostaisiko sinua kirjoittaa samanlainen itsetutkiskelu? Löysitkö uutta tietoa minusta ja mitä ajattelit? Kiinnostaisiko tästä aiheesta kuulla lisää ja useampana osana?

Kuka sinä olet?

22 kommenttia :

  1. Tykkäsin tosi paljon tästä postauksesta. Hauska oppia tuntemaan sinuakin enempi! <3 Nyt mua jäi kauheesti kiinnostamaan tuo, kun sanoit ettet sano aina ääneen omia ajatuksia... että mitä siellä mielessä oikeen liikkuu ja minusta jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin :)

    Muakin satuttaa monesti uutiset tosi paljon... eniten koskettaa eläimiin ja lapsiin kohdistuvat jutut :`(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla! Mua vähän jännitti minkälaisen vastaanoton tän saa. Tuo ajatuksien jakaminen ei kyllä oo yhtään helppoo, kun herkästi ajattelee et se toinen ei sitten yhtään voi ymmärtää mitä sen toisen päässä liikkuu ja yleensä siitä seuraa ihmeellisiä katseita tai välitön hiljaisuus. Vaikeaa on myöskin puhua diipisti ellei ole oikeanlainen tilanne päällä missä voisi rauhassa puhua ja luottaisi täysin toiseen osapuoleen. :)

      Niinpä! Ahdistavaa kun lukee niitä ja ei oo voinu tehdä mitään asialle. :( Yyh!

      Poista
  2. Sä vaikutat todella erityiseltä ja ihanalta, sekä aidolta ihmiseltä.
    Mäkin yritin koulussa olla mahdollisimman huomaamaton, johtuen toki siitä että mua kiusattiin. Vaikka se olikin henkistä, on siitäkin jäänyt arvet, sillä en vieläkään halua olla hirveästi huomattavissa ettei kukaan vaan keksi musta mitään pahaa sanottavaa.
    Mulla on ihan sama juttu noissa uutisissa. Jos näen jotain, esim. Lapsiin kohdistuneita väkivaltaa uutisten sivuilla, mulle jää siitä viikoiksi, ellei jopa kuukausiksi hirveää ahdistuneisuutta ja pahaa oloa..

    Huh, tulipa pitkä kommentti. :D Mutta mielelläni lukisin sinusta lisää! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sun eka lause sai mut ihan mykistymään... vähänkö ihanasti kirjoitettu. :) Kiitos! <3 Kiva kuulla, että oot saanu semmosen vaikutelman tän kirjoituksen perusteella. :)

      Mä ymmärrän täysin mitä tarkoitat! Ja kauheinta on kun jossain ehkä näkee niitä vanhoja tuttuja, jotka sai sen ahdistuneen olon ja ne ei välttämättä ite muista niitä juttuja - niin mitenpä ite siinä sitten osaa reagoida tällaisiin tilanteisiin. Kiusaaminen on kiusaamista, tapahtui se sitten pelkästään syrjimällä eikä varsinaisilla sanoilla. Kaikki pitäisi osata ottaa huomioon huolimatta siitä, ettei ihminen halua koko ajan olla äänessä itsestään!

      Pahimpia on tosiaan ne, jotka nostetaan niin ylös otsikoihin ettei niitä voi olla huomaamatta ja sitä tilannetta jatkuu useampia päiviä, niin ainut ratkaisu ettei mene edes koko sivustolle...

      Ihana kuulla! Minä saatan jatkaa tätä jossain vaiheessa, kun on semmonen fiilinki! :)

      Poista
  3. Tosi mielenkiintoinen postaus! Nuo herkkyys ja huomaamattomuus kolahtaa muhunkin, vähän samantapaisia kokemuksia itsellänikin etenkin yläasteelta. Vaikka mä pidän yksinäisyydestä tiettyyn pisteeseen asti, on toi porukasta jättäminen silti tosi ikävää. Mutta onneksi teini-iän jutut yleensä jää teini-ikään, ihmiset muuttuu siinä vaiheessa niin paljon ja esimerkiks opiskelujen alkaessa ne ikävät ihmiset jää taakse jos/kun vaihtaa koulua.
    Oon miettinyt vähän samantapaisen postauksen kirjoittamista itsekin, itsensä tutkiskelu on välillä ihan mielenkiintoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, kiva et tää herätti jonkinlaisia tuntemuksia myös sinussa ja samankaltaisia! Yläaste oli kyllä pahaa aikaa, kun ei oikein tienny miten päin siellä olisi, että saisi hyväksynnän ja kuuluisi porukkaan. Mutta jotenkin on mukava huomata, että tässä maailmassa on niin paljon parempiakin ihmisiä, jotka ei halua toisille ihmisille pelkästään pahaa. Ja lapsiahan sitä on silloin oltu, joten veikkaan et moni varmasti miettii vielä tänäkin päivänä miten ne on käyttäytyny lapsellisesti. Minäkin mietin, että jossain tilanteissa oisin voinut tehdä toisin... mutta se on mennyttä. Puhut ihan asiaa siis! :)

      Mä mielelläni lukisin sen sun tekemän, jos päätät alkaa kirjoittelemaan! :)

      Poista
  4. Joissain asioissa olen aika samanlainen kuin sä, mutta jossain taas ihan erilainen!

    Esimerkiksi mä olen myös herkkä, mikä tuntuu välillä olevan myös vitsaus (vaikka kaiken kaikkiaan olen jopa hieman ylpeä siitä), kun taas positiiviseksi en voisi itseäni todellakaan sanoa. Tiedostan olevani pessimisti, esimerkiksi koulussa oletin aina etten pääse tenteistä läpi ja sitten sain aina yllättyä positiivisesti kun pääsinkin läpi. :D Pessimisti ei pety, vaikka on se pahimman olettaminen välillä aika kuluttavaakin, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa!

    Postaus oli mielenkiintoinen, ja voin uskoa että se oli vaikea julkaista. Hyvä kuitenkin että julkaisit, oli kiva oppia susta jotain uutta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka me ollaankin vaan kerran nähty, niin sillon jo tiesin, että ollaan tosi erilaisia! Ja hyvä vaan jos samoja piirteitä löysit sittenkin tämän kirjoituksen kautta. :D Mutta kaikkien keskustelujen perusteella, niin me ollaan niin ääripäätä. Sä todellakin stressaat mun mielestä ihan liikaa ja oletat aina pahinta, kun mä taas sitten annan kaiken soljua omalla painollaan enkä mieti mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan... kun kaikki aina loksahtaa kuitenkin paikoilleen. :) Se on ihan mahtavaa, että on niin eri tyyppisiä ihmisiä ja ei kahden ihmisen tarvitse olla edes samanlaisia tullakseen toimeen, koska mielenkiintoisimmat keskustelut syntyy silloin kun toinen on vähän eri mieltä ja käyttäytyy eri tavalla tilanteessa. :)

      Jatkossakin mä tuun aina kertomaan sulle, että kaikki on hyvin ja uskon sun onnistuvan kun sä sanot mulle, että nyt ei tuu onnistumaan! :)

      Kiitos tosi kiva kuulla, että tämä herätti sinunkin mielenkiinnon! :)

      Poista
  5. Mella, tää postaus oli ihan älyttömän hyvä! Ensinnäkin aihe oli hirveen kiinnostava (aina kiva tietää bloggaajasta lisää), mutta toteutus oli myös tosi hyvä! Kirjotat hyvin ja postaus oli tosi selkee muutenkin. :) Itellä kans tulee vähän tartuttua niihin "normaaleihin" uutisiin, saatan olla aika pihalla kaikesta. Mutta just nuo eläinjutut on aivan hirveitä, alkaa ihan poikkeuksetta itkettämään vaika kyseessä olisikin vain leffa! ;(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, kiitoksia ihanista sanoista Elisa! ^__^ Mä ajattelinkin siksi kirjoittaa tämän nyt kun oon tavannu niin kivoja uusia ihmisiä Oulussa ja seuraajiakin on tullut vähän lisää niin oli jo vähän aikakin kertoa vähän syvällisemmin itsestä juttuja. :) Vaikka vähän jännittikin, että miten tää kirjoitus otetaan vastaan... Yritin myös muotoilla tästä kuitenkin helposti luettavan!

      Eläinjutut on kyllä kaikista pahimpia uutisissa ja otsikoissa, mutta myös kuten sanoit niin leffoissa... :( Ei eläinrakas ihminen kestä nähdä tai lukea semmoisia... paha mieli jää.

      Kiitos vielä kun kävit kommentoimassa!

      Poista
  6. aivan ihana mella tämä postaus <3 varmaan sun parhaimpia! <3 tykkäsin hirmusesti :) Mutta muista, jokaiselle on oikeus mielipiteeeseen<3 ihana!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aww, kiitoksia! ^__^ <3 Joo vähän erilainen muihin verrattuna, vaikka kaikenlaisia juttuja onkin tullut kirjoiteltua aikojen saatossa tänne. :) Mukava kuulla, että tykkäsit lukea tämän pienen sepostuksen. Ja pitää muistaa tuo! :D

      Poista
  7. Minusta tätä oli kiva lukea, vaikka en sua tunnekaan, niin oon saanu susta juuri tuollaisen positiivisen ja ihanan kuvan ja tääkin sai mut hymyilemään :)
    Minäkin voisin sanoa olevani huomaamaton ja minua myös kiusattiin koulussa. Oikeastaan vaan mies voisi sanoa, että minua ei voi olla huomaamatta, kun kotona ja miehen seurassa olen oikea pirttihirmu ;D Sitten taas jos on jotain vähänkään vieraampaa porukkaa mukana, niin olen hiljainen ja lähinnä tyydyn seuraamaan sivusta. Sivistymätönkin voisin olla, uutiset harvoin kiinnostaa minua ja kaikki tieto, mitä en tarvitse, vaan katoaa päästä. (t: häviäjä suomitietopelissä :D). Positiivinen olen kuitenkin aika harvoin, ensin pitää ajatella jos ei nyt pahinta, niin ainakin sinne päin, niin sitten jälkeenpäin voi olla positiivisesti yllättynyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi ihana kuulla et tää kirjoitus on saanut sut myös hymyilemään ja löydät samoja juttuja itsestäsi! Niin kiva kuulla! :)

      Se riippuu kyllä niin seurasta et miten käyttäytyy milloinkin! Ulkopuolisille pitää näyttää ensin se "sivistynyt" puoli ja miehelle se sivistymätön. Itsekkin olen aika temperamenttinen huuta joskus, mutta tarvittaessa hiljainenkin... Mutta kuten mainitsit tuon pelinkin niin vähänkö ne on pahimpia juttuja sillä siinä vaiheessa ainakin paljastuu miten vähän sitä tietää. Eihän se haittaa, mutta harvoin muut sitä ymmärtää kun pitäisi muka tiettyjä juttuja tietää.

      Positiivisesti yllättynyt on ihan hyvä! :)

      Poista
    2. Onneksi ilmoitin jo ennen pelin alkua, että minä tulen sen häviämään, niin ei haitannut niin paljoa. ;) Toisaalta tuollaista peliä on sitten vähän "noloa" pelata joidenkin vieraiden kanssa, koska sitten hävettää kun ei tiedä yhtään mitään ja nyt pelattiin vaan perheen kesken.
      Tuli vielä yksi asia mieleen, nimittäin se, että kyselen paljon kaikenlaisia juttuja, olen juuttunut siihen lasten kyselyasteelle. :D Aina pitää kysyä kaikkia asioita, miten ne toimii yms ja jos mies ei tiedä vastausta, niin sekös ärsyttää. :D Hän on kerran joutunut selittämään minulle erittäin yksityiskohtaisesti kaksitahti ja nelitahti moottoreiden erot, pari kertaa sen, miksi moottoripyörää ohjataan väärään suuntaan mutkassa (ei voi ymmärtää), sähkö- ja radiotekniikkaa (joo ei todellakaan voi ymmärtää :D) ja viimeksi tänään halusin tietää miten kauan/paljon avoautojen rättikatot kestää vettä ja kaikkea tällaista. :D Ja mikään noista tiedoista ei ole pysynyt päässä paria viikkoa kauempaa.

      Poista
    3. Haha! Löysin sun puheista jotain samaa! Kaikki asiat pitää kyseenalaistaa ja kysyä, että miksi näin on. Ihan samaa teen itsekkin ja ei mihinkään hommaan voi ryhtyä ellei ensin tiedä siitä kaiken tarvittavan ja miksi se pitää tehdä. Ja muutenkin muitakin kysymystilanteita tulee aina vastaan, joten ollaan siinäkin suhteessa sitten ihan samanlaisia. :D Toki jotkut asiat on niin tylsiä jo alkuunsa ettei välttämättä edes ole halua tietää enempää, mutta yleensä on. Tää koskee myös tekniikkajuttuja ettei ne vaan millään jää muutenkaan päähän, kun ei niitä silleensä halua edes opetella. Fiilispohjalta kaikki tulee tehtyä ja jos ei osaa, niin onneksi joku muu osaa. Mieskin tietää aika paljon asioita, joten onneksi se on aina ollut apuna ja vastaa kaikkiin ongelmallisiin kysymyksiin mitä näitä nyt on. :D

      Poista
  8. Tosi ihana postaus jälleen mella! :) <3 Huomasin taas jälleen tosi paljon yhteistä lisää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Mia! ^_^ No vähänkö huippua, jos meillä on jotakin muutakin yhteistä! Pitäisi pian nähdä ja jutella lisää! :)

      Poista
  9. Ihana mella ja olen niin otettu että oon saanut tutustua suhun.Todella kiva postaus.Mie taas olen sellanen joka hermoilee ja stressaa pienimmästäkin asiasta vaikka se olis ihan turhaa.Me kaikki ollaan vaan erinlaisia =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletpas hauskasti muotoillut, että olet ihan otettu. :) Ei kai sentään! Vaan sinuakin oli tosi mukava silloin nähdä kun tilaisuuden siihen sai ja toivottavasti tulevaisuudessakin! :)

      Ei kannata turhia murehtia ja stressata! :)

      Poista
  10. Mielenkiintoinen postaus! Löydän tuolta muutaman saman, jotka on myös mulla. :) Mutta sitten taas tuo murehtiminen on mulla paha. Murehdin etukäteen, jälkikäteen ja kokoajan. Siitä pitäisi päästä pois! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin vähän erilainen kuin yleensä! :) Voi teitä murehtijoita kun ei se maapallo tästä meidän silmien alta katoa ja kaikilla on aina tapana järjestyä jopa itsekseen. :)

      Poista