Tuhkimon muistolle | Vierashuoneen löytöeläimet

Sijaiskodissa vietetty aika 4.1 - 14.1.2016
Hei! Surullisia uutisia kuulin vähän aikaa sitten, sillä Tuhkimo nukutettiin eläinlääkärillä ikiuneen. Viime viikonlopun aikaan aloin huolestua siitä, kun tämä neiti yski sen kerran tai kaksi päivässä ja lopulta varmistuin ettei se ole tavallista suoliston puhdistusta. Tuhkimon reipas uteliaisuus meitä ihmisiä kohtaan hämäsi, mutta huomasin ettei se syö kunnolla kuten muut meillä olevat kissat. Kuitenkin söi aina jotain kupista ettei nälkää nähnyt. Ilmoitin Vierashuoneelle tilanteesta ja aika tarkastukseen oli varattu tälle aamulle. Saatiin onnistuneesti houkuteltua neiti kuljetuskoppaan Tuomon kanssa, jossa se aloitti surullisen mouruamisen. Veljekset ja toinen sijaiskotikissamme kävi sanomassa sille heipat ja minä juttelin, että ei ole mitään hätää. 

Vierashuoneen löytöeläinten omistaja Simo tuli hakemaan Tuhkimon ja juteltiin hetken ulkona. Hän kysyi, että tuleeko siitä kissa ja vastasin kuvailemalla suurinta edistysaskelta juurikin varhain herätessä tänään. Nukkuessani havahduin lipityksen ääneen ja huomasin, että neiti oli hypännyt viereeni yöpöydälle juomaan lasista vettä. Hymyilin ääneen, koska se oli niin huvittavaa nähdä koko pää lasissa. Jatkoin vielä vähän aikaa unia, kunnes tunsin kylmän ja märän kosketuksen kädessäni. Tuhkimo oli hypännyt sänkyyn ja nuuskinut minua. Simo tuumasi siihen, että sehän oli äksyin kaikista ja minä sanoin, että eipäs kuin ihanin.

Tiesin ilmoittautuessani sijaiskodiksi, että tulisin kokemaan onnistumisten lisäksi joskus tällaisia takapakkeja. Herkkä kun olen, niin tietysti se tuntuu pahalta. Halusin kirjoittaa ajatuksistani tänne sen sijaan, että nyyhkytän tuskissani sohvan nurkassa. Minulla oli kuitenkin kunnia tuntea ihana prinsessa sen kokonaiset kymmenen päivää. Tässä vaiheessa kirjoitusta pidin taukoa, koska en näe kyyneliltäni mitään. :) 

Löytöeläimillä ei ole helppoa, koska ne ovat joutuneet selviytymään tuolla ulkona karuissa oloissa. Kärsineet kylmää, nälkää ja keskenään lisääntymisessä piilee riskit sekä vaarat. Tuhkimo synnytti pentuja, joilla oli silmät lähes muurautuneet umpeen, mutta Vierashuoneen ansiosta ne saatiin kuntoon. Valitettavasti silti yksi pennuista menehtyi luultavasti samaan sydänvikaan ja toinen sai kodin. Edes se sai mahdollisuuden onnelliseen elämään rakastavassa kodissa ja voin lohduttautua sillä, että myös emo sai kokea hetken rakkautta.

22 kommenttia :

  1. Voi kun surullista :'/ Hienoa työtä olet Mella tehnyt näiden sijaiskotikissojen kanssa. Jaksamista suruun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. :/ Kiitos tuesta ja sanoistasi. <3

      Poista
  2. Oi ei :( Minä niin ihastuin Tuhkimon ulkonäköön ja ajattelin, jos minulla joku päivä olisi tällainen. Voimia suruun! - Emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhkimon kanssa kyllä synkkasi ja se oli kaunis kissa joka onneksi kerkesi tallentua kameraan. Kiitos tuesta! <3

      Poista
  3. Voi ei.. :/ Niin surullista.. ♥ Onneksi Tuhkimo sai viettää viimeiset päivänsä turvallisessa ja rakastavassa kodissa. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämänkin puolen valitettavasti näkee, mutta onneksi sain tuntea Tuhkimon. <3 Kiitos sanoista!

      Poista
  4. <3 Nää on niitä raskaimpia hetkiä eläinten kanssa, mutta suurinta rakkautta on päästää toinen ajoissa pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä niin kiintyy pienessäkin ajassa. :/ Kiitos sanoista ja tukea sinullekkin kun samaisiin hommiin pääset!

      Poista
  5. Tosi ikävää :/ Otan osaa :( <3

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos! Surullista tämä on, mutta oli odotettavissa jossain vaiheessa. :|

      Poista