Sijaiskotikissojen uusi arki | Figaro, Nemo, Lumikki ja Sabor

Figaro ja Nemo
Lumikki ja Sabor
Moi! Moni joka on seurannut alusta asti minun tarinaani sijaiskotikissojen kanssa yllättyy nyt iloisesti, kun pääsen kertomaan kissojen kuulumisista. Kaikki neljä kissaa on onnistuneesti saaneet loppuelämän kodit ja heillä on alkanut uusi arki. Laitoin kaikille uusille omistajille viestiä, että haluaisivatko kertoa miten Figarolla, Nemolla, Lumikilla ja Saborilla nykyisin sujuu. Muutamalla heistä on vaihtunut kutsumanimi, mutta käytän jo blogissa tunnettuja nimiä. Koettelemuksia on jonkin verran ollut uudessa arjessa, mutta myös ihania tarinoita jotka toivat minulle kyyneleen silmään. Sijaiskotilapset ovat lähteneet maailmalle ja se tässä hommassa on tärkeintä! Tekstiä on pitkästi ja olen omistajien kuulumisten lisäksi kirjoittanut omia ajatuksia postauksen alle.

Figaro


Nuoren pariskunnan mietteitä Figarosta

"Nyt on aika kirjoitella Figaron kuulumisia. Tosin piti aloittaa uudestaan kirjoittamaan, kun herra päätti kävellä aikaisemmin tästä näppäimistön yli ja meni romaani sitten uusiksi. :)

Figarosta onkin kuoriutunut melkoinen seurakissa. Hyvin vähän viettää aikaa itsekseen, jos on pelkkä talon oma väki kotona. Aivan ventovieraita vielä arastelee ja silloin ei välttämättä tule yläkerrasta ollenkaan esille. Useimmiten silti tulee jonkun ajan kuluttua katselemaan, että ketä täällä onkaan. Jopa muutaman kerran on yllättänyt ja ottanut aivan tuntemattomalta herkkuja kädestä. Suhiseminen silti on ja varmasti pysyykin aina kun on jotain pelottavaa tai uutta asiaa.

Hyvin on tottunut päivärutiineihin eli tietää kumpi antaa aamulla ruoan ja 100% varmuudella tulee herättämään joka aamu tiettyyn kellonaikaan. Mitään ilkeyksiä ei ole tehnyt missään vaiheessa! Tykkää vaan leikkiä kaikella pienellä mikä irti lähtee. Ompahan kämppä ainakin järjestyksessä, kun ei kehtaa pitää mitään ylimääräisiä asioita esillä!

Kamalan perso on kaiken mahdollisen syötävän perään ja siksi onkin kova poika kerjäämään. Saa olla tarkkana mihin lautasen laskee sekunniksikaan kun aina pitää päästä maistamaan. Jopa Turun Sinappi oli niin hyvää, että lisää olisi pitänyt saada.

Huvittava persoona on kuoriutunut pienestä Figarosta. Nukkuessaankin pitää kehrätä ainakin vartti ennen kuin jää vaan tuhisemaan. Ja oppinut hyvin sylissä olonkin. Saa kannella ympäri taloa ja paijata! Kokeilin pari viikkoa sitten leikata kynsiäkin kun on niin kauhean terävät ja ei ollut moksiskaan.

Siitä on tullut niin ihana sydäntensärkijä, että ei ole päivääkään kaduttanut! Ja niin ihanan omanlainen persoona, että joka päivä saa nauraa kun Figaro vetää rallia ja käy välillä läpsimässä meitä jalkoihin."

Nemo


Äitilleen Nemon lahjaksi ostaneen tyttären mietteitä

"Äitillä ja Nemolla menee hyvin! Siellä he kahdestaan talostelevat ja tulevat toimeen keskenään mainiosti. Nemo herättää äidin aamuisin ja on onnellinen seurasta, kiehnää jaloissa... silloin saa olla hyvänä sekä rapsutella ja silitellä.

Jos äiti lähtee käymään käymään asioilla, niin Nemo katselee eteisessä ja kun äiti tulee takaisin kotiin jolloin Nemo on vastaanottamassa. Iltaisin he katsovat yhdessä televisiota ja Nemo on kovin kiinnostunut varsinkin luonto-ohjelmista. Katselee tarkkaavaisesti muita eläimiä ja niiden touhuja. Välissä pitää käydä kokeilemassa tassulla televisiotakin, että pystyisiköhän niitä koskemaan. Ja kurkistaapa Nemo sinne television alle ja taaksekin ihmetellen missä ne eläimet oikein ovatkaan. Viimeistään yhteltätoista Nemo alkaa naukumaan ja houkuttelee äitiä nukkumaan sekä asettuu itse makuuhuoneen tuolille tai kiipeilypuuhun.

Päivärutiinit on kohdallaan ja Nemo tuntuu tyytyväisenä oleilevan siellä yhden ihmisen seuralaisena. Nemo on kaikkien vieraiden suhteen arka, että menee piiloon saunan kiukaan alle kun vieraita tulee. Tämä koskee myös minua. Käyn aina jutustelemassa sille ja syöttämässä herkkuja, joten silloin sitä saa vähän silittää päälaelta. Yhden kerran se on tullut minun läsnäollessa äitiltä kerjäämään huomiota.

Kaikki on siis hyvin. Nemo viihtyy äitin kanssa ja ikävä vain ettei sen viihtymistä näe muut kuin äiti, mutta sille se kaveriksi otettiinkin. Äiti on selvästi piristynyt Nemon tultua ja on aina todella positiivisella mielellä kun hänen kanssaan puhuu. Joka kerta muistaa sanoa kuinka onnellinen on Nemosta ja kuinka tärkeä kaveri se hänelle onkaan.

Olen käynyt kahdesti meidän rottweilerin kanssa siellä kylässä Nemon aikana. Molemmilla kerroilla Nemo puolusti saunaa omana reviirinään ja se oli kyllä mainion näköinen kun uhmasi 20 -kertaa isompaa koiraa. Oli sen näköinen, että tänne et muuten tule ja koirahan ei sinne mennyt."

Lumikki


Yksin asuvan naisen mietteitä Lumikista

"Lumikki on arka ja ei ole antanut vielä silittää. Leikkii kyllä ja on muutenkin reipas kissa. Koirankin kanssa on ollut eikä ole mitään ongelmia. Pohjimmiltaan uteliaisuus vaivasi sitä ja koira oli ennestään tottunut kissoihin. Pidemmän päälle niistä olisi voinut tulla bestikset! Koira oli vain neljä yötä meillä. Ajattelin ottaa tyttären kissan tänne ja katsoa mitä tapahtuu. :)

Tykkää kalasta ja syö kaikkea todella hyvin. Keittiön tuoli on sen lempipaikka. Ikkunasta katselee ulos paljon.

Lumikki on ihana naurattamaan, kun oppinut minusta, että jos keittiössä rapisee niin tulee kerjäämään herkkuja pöydän alle. Olen aina antanut jotain pientä ekstraa kuten kinkkuleikettä pienen palan.

Pallot on leluina lemppareita. Tein just lankapalloja tänään ja ihan hulluna juoksee niiden kanssa!"

Sabor


Ennestään koiria omistaneen naisen mietteitä Saborista

"Alkupäivinä oli eri huoneessa hoitopöydän alla mistä näinkin Saborin paremmin. Tuli syömään raksuja ja räpsäsi tassulla kun yritin silittää.

Myöhemmin alkoi syömään kädestä lihaa ja on antanut rapsuttaa päätä. Kovin tarkkana seuraa minun toimia! Nyt toivotaan luottamuksen vähitellen kasvavan.

Etsin raapimispuuta netin kautta ja jotenkin alkoi tuntua, että tynnyri voisi olla Saborille hyvä. Pääsisi hiukan piiloon ja sijoittaisin eri huoneeseen jolloin on muitakin oleskelupaikkoja.

Ostin feromonin patteriin ja Sabor siirtyi isompiin tiloihin olohuoneeseen. Siirsin feromonin myös olohuoneeseen. Nyt se sitten oleilee ikkunalaudalla ja tänään istuikin siinä ja katseli ulos. Jonkun kerran on noussut sohvalle tai on sohvan alla. Ilman feromonia Sabor olisi varmaan vieläkin sängyn alla. On nyt raukeampi luonnollisesti.

Ruokaa olen antanut viemällä kupin aika lailla kissan lähelle. Yritin alkuun houkutella keittiöön syömään, mutta ei uskalla vielä tulla. Melko lähelle saattaa kävellä ja tuolloin olen hievahtamatta etten luo epäluuloa vaan vähitellen alkaisi luottamaan."

Sijaiskoti


Sijaiskodin mietteitä

Kiitos Figaron, Nemon, Lumikin ja Saborin omistajille ihanista tarinoista! Mukava lukea aina kuulumisia, että miten on arki lähtenyt käyntiin. Suurin apu minulla on ollut sijaiskodissa omat kissat, koska ne luovat turvallisuuden tunnetta väliaikaisille hoidokeille. Sen takia meillä on edistytty niin nopeasti monen kissan kanssa, koska Felix ja Simba on ollut mukana. Ne ovat toivottaneet aina tulokkaat lämpimästi vastaan ja ilmoittaneet niille ettei hätää ole. Tuomostakin on ollut apua, koska kissat voivat reagoida eri tavalla siihen onko kyseessä nainen vai mies!

Figaro silloin tullessaan oli pelokkain kissa mitä tiedän, mutta melkein heti se tajusi ettei silitystä kannata pelätä. Rohkaistui siis viikossa! Niin vikkelä oli jaloistaan, että piti aina keittiössä väistellä minne astuu. Kova komento oli jo siihen aikoihin, kun ei ollut ruoka nopeasti kupissa tai piti leikkiä. Simban ja Felixin herkut oli kiva ryöstää nenän edestä, mutta ne oli myös hyviä nukkumakavereita. Figaro oli niin valloittava pieni tapaus ja erityinen, koska oli ensimmäinen sijaiskotikissani.

Nemo vaati lämmittelyä pidempään, mutta sekin lopulta antautui rapsutettavaksi. Tuomon silittelyt oli parhainta mitä sijaiskodin aikana tiesi. Nemonkin muistan jutelleen aina keittiössä, että missä lihapalat viipyy. Kiehnäsi kovasti myös veljeksien paksua turkkia vasten! Nemolla oli luonnetta ja persoonallisuutta ulkonäössä halkaistun korvan takia. :)

Lumikki oli tämän hetkisistä kissoista haastavin tapaus kontaktin suhteen. Se kun on selviytynyt luonnossa monien pentueiden tekemisestä, joten tempperamenttia löytyi. Lempipaikka oli meidän aikoihin myös pöydän alla tuolin päällä. Päästiin kuukausien aikana leuan rapsutukseen asti, mutta useimmiten vältteli kosketusta. Arvaukseni on, että tältä emolta löytyy huonoa historiaa ihmisten kanssa ja siksi luottamuksen ansaitseminen kestää pidempään. Lumikki on silti maailman kaunein kissa turkkinsa värityksen takia!

Sabor kerkesi olla meillä huomattavasti lyhyemmän ajan. Se kuitenkin ystävystyi heti Felixin ja Simban kanssa sekä jutteli niille aina sängyn alta. Se oli myös ensimmäinen joka alkoi luottamaan minuun jo parissa päivässä antamalla silittää päästä. Huomattavan kokonsa puolesta oli myös perso herkuille, joten sitä kautta oli helppo aloittaa luottamuksen rakentaminen. Saboria kovaäänisempää, isokokoisempaa ja oranssimpaa turkkia en ole aikoihin nähnyt. Se oli kuitenkin sellainen kissa minkä olisin voinut jopa itselläni pitää, jos aika olisi ollut oikea. :)

Oliko ihania tarinoita?
Lepää rauhassa viides sijaiskotikissa Tuhkimo,
joka ei ikinä päässyt loppuelämän kotiin.

6 kommenttia :

  1. Olipas mukava lukea kissojen kuulumisia. :) Ihana kuulla, että kaikille on löytynyt niin kivat kodit & omistajat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ollutkin hienoja tarinoita Inka! :) Sitä on ihan etuoikeutettu kun pääsee vielä kuulemaan niiden arjen rullaamista, niin tietää, että ovat päässeet oikeisiin paikkoihin. Kissat on siinä mielessä ihan mielenkiintoisia lemmikkejä, että niiden eteen joutuu näkemään vaivaa, mutta lopussa se palkitaan! :)

      Poista
  2. Ihania tarinoita sijaiskotikissoista. Omana haaveena olisi joskus myös tehdä jotain tuollaista sijaiskotitoimintaa, mutta nyt elämäntilanne ei sitä oikein mahdollista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Toivottavasti joskus pääset mukaan tähän hommaan. Se on mukavaa ja koukuttavaa! :D

      Poista
  3. Hienoa toimintaa! Voi kumpa ihmiset ymmärtäisivät että "hurjimmistakin" tapauksista hyvin suurella todennäköisyydellä kouliutuu todella hienoja kavereita kunhan vaan rakastavaan kotiin pääsevät.
    Asuntoasioiden muuttuessa itse alan myös oitis sijaiskodiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Näin se on, että jos jaksaa nähdä vaivaa niin palkinnon saa lopussa. :) Ja tämä on muutenkin ollu vain mukavaa puuhaa! :) Ihana kuulla, että sinäkin oot innostunut kyseisestä toiminnasta! :) Onnea!

      Poista