Beni ja joulun ihme | Raahen Löytöeläinkoti


Bernard sai kodin!

Beni kehräsi tänään ensimmäistä kertaa silittäessä.
Miltä kuulostaa tämä lause? Ihan uskomattomalta ainakin minulle, 
joka on toiminut hänen sijaiskotiäitinä viimeiset 9 kuukautta. 
Sama aika kun äiti odottaa vauvaa.

Tämä tapahtuma on yhtä suuri ihme, ihan oikeasti.


Bernard tuli minulle Raahen löytöeläinkodista maaliskuussa, koska sitä ei ollut kukaan halunnut arkuutensa takia. Otin hänet sijaiskotiin jatkoajalle ja ajattelin, että helppo juttu. Kaikissa muissa sijaiskotikissoissa on mennyt yhdestä viikosta muutamaan kuukauteen kesyyntyä. Oranssi herra ei ollut samaa mieltä asiasta.
Tämän kissan kanssa olen alusta asti kokeillut lähes kaikkea ja päinvastoin. Olen ollut kärsivällinen, mutta myös turhautunut. Leluista ja herkuista mitkään ei kiinnosta kädestä tarjottuna. Ei tähänkään päivään asti. Ainoa asia mikä Benin teki suhteellisen onnelliseksi oli muut sijaiskotitoverit, jotka yksi toisensa jälkeen muutti uusiin koteihin. Beni ei ollut valmis ja siksi hän jäi odottamaan aikaansa.
Läheisistä moni on tukenut päätöstäni pitää Beniä niin kauan kunnes se on valmis, mutta jotkut on myös kyseenalaistanut toimintaani auttaa kissaa pitkällä aikavälillä.
Tänään, 8.12, kello 00.20 menin tuttuun tapaan silittämään poloista sinne tutun kiipeilypuun kolon luokse missä hän viettää suurimman osan ajasta. Tämä käsittelee siis valoisan ajan milloin me muut ollaan liikkeellä ja hän liikkuu ainoastaan öisin. Tuttuun tapaan Beni myös sähähti hieman lähestymistäni, mutta olen tottunut siihen ja kissa ei varoitteluista huolimatta satuttaisi kärpästäkään.
Silittäessäni mietin samalla taas tuhatta ja yhtä kysymystä päässäni. Olenko minä epäonnistunut sijaiskotina? Eikö minulla ole tarvittavia taitoja tähän hommaan? Auttaako se lääke edes mitä kokeilen seuraavaksi Benille? Onko tämä eläinrääkkäystä pitää kissaa joka ei selvästi nauti? Kuinka pitkään minä aion vielä yrittää? Kuka olisi sopiva koti Benille? Haluaako kukaan edes sitä? Onko tämä aina tälläistä?

Ja sillä hetkellä kuulin vaimeaa hurinaa kiipeilypuun kolosta.

Kurottauduin kuuntelemaan tarkemmin korvallani kunnes totesin sen kuuluvan tästä oranssista kissaherrasta. Sillä hetkellä myös kaikki kyynelkanavani avautui ja jatkoin silittelyä vielä minuutin hurinan voimistuessa.
Beni katsoi yötaivaan mustilla silmillään minua ja sillä hetkellä sain kaikki oikeat vastaukset kysymyksiini.

6 kommenttia :