Sijaiskotikissa Elsa | PoPoPet


Saapui sijaiskotiin 5.3.2017.

Terve! Uusin lisäys sijaiskotiperheeseen on tämä tiine emo nimeltään Elsa. Järjestin Facebookissa nimiarpajaiset ja kavereiden ehdotuksista tulokas valitsi mieleisensä maukaisemalla. :D Ensimmäistä kertaa elämäni aikana otin huolehdittavaksi pentueen niiden syntymisestä luovutusikään asti. Tämä ei ollut mikään suunniteltu pentue, sillä näin netissä ilmoituksen missä etsittiin sijaiskotia viimeisillään olevalle kissalle. Elsa kävi eläinlääkärin testeissä ja tutkimuksissa, jossa todettiin synnytykseen olevan n. 2-3 viikkoa aikaa. Samalla reissulla varmistui myös, että pentuja olisi tulossa yhteensä 5 kappaletta. Synnytyksessä voi aina käydä yhtä sun toista ja pentu (tai useampi) voi menehtyä tai kasvaa alikehittyneenä. Henkinen valmistautuminen sekä asioiden ennakointi on tarpeellista näissä tapauksissa. Sanomattakin selvää, että helppoa ei tule olemaan.

Pennut tarvitsevat jatkuvaa hoitoa, vaikka emo niistä huolehtii. Yritän parhaalla mahdollisella tavalla antaa pennuille kaikki eväät ja sosiaaliset taidot mitä tarvitsevat muuttaessaan omiin koteihin. Tarjoan mahdollisimman monipuolista ruokaa sekä tarkkailen painonnousua. Valikoin ja haastattelen kissoista kiinnostuneet ettei ne joutuisi kiertolaisiksi, vaikka se riski on aina olemassa. Tarvittavat toimenpiteet tehdään ennen luovutusta ja ne myydään PoPoPetin sopimuksen mukaisella hinnalla. Ihmiset on usein sitä mieltä, että pennusta voi muokata sopivan itselleen. Mielestäni jo aikuisestakin kissasta osaa sanoa minkälainen se on luonteeltaan ilman muuttuvia tekijöitä. Vahinkoja sattuu, mutta kissojen turha pennutus vie aina kodin toiselta mahdollisesti pitkään kodittomana olleelta kissalta. Suomessa hylätään vuosittain 20 000 kissaa ellei enemmän, joten määrä ylittää kysynnän. Niin sanottu "pentukausi" on kohta täällä ja joka löytölä on täynnä. Emo pääsee sterilisaatioon heti kun aika on sopiva ja pennut lähempänä luovutusikää. Tulen tietysti jatkossa raportoimaan tilanteen etenemistä ja luvassa on paljon kuvia, varautukaa!

Mielipiteesi kissatilanteesta?

8 kommenttia :

  1. Voi ei kissanpentu kuvia :0 Toivottavasti meidän naapurin kissa ei taas tule tänne tekemään pentujaan, asutaan maalla ja meidän omat kissat on kaikki leikattuja mutta naapurin mummon kissa tulee tänne aina synnyttämään, kun meillä on navetan vintillä heiniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompa ikävää, että naapurin mummo ei leikkauta kissaansa. Se on todella stressaavaa kissalle olla jatkuvasti kiimassa ja synnyttämässä uusia pentuja. En voi edes kuvitella miltä kissan sisällä näyttää, vaikka ulkoisesti vaikuttaisikin olevan ookoo. Ne on näitä "vanhan kansan" ihmisiä selkeästi ja sellaisten ihmisten takia kissapopulaatiot pääsee vaan kasvamaan.

      Poista
  2. Ei sitten laiteta liikaa niitä ipanoiden kuvia näytille! Kauhea kisukuume menossa, eikä kuvat auta yhtään :D Mä olen sitä mieltä että tuo meidän 3v napero tarvitsisi vähän vilkkaamman leikkikaverin kun 10v kolli alkaa saamaan tarpeekseen.
    Kissanpentuja syntyy kyllä ihan liikaa kaikkialle. Omanikin on sellaisista vahinkopentueista(Iistä ja Muhokselta haettu). Nuorimmaista hakiessa emo oli jo todennäköisesti uudelleen tiinenä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun malttaisikin olla laittamatta. Kaverit Facebookissa näkee varmaan kyllästymiseen asti niiden kuvia ja ajattelin päivitellä viikon tarkkuudella kasvutkin. :D

      Minäkin joskus kolmatta kissaa haaveillessa mietin, että haluaisin mielellään ottaa jonkun löytökissan joka oikeasti sitä kotia tarvitsee. Kuitenkin kuin ihmeen kautta sain allergiaperheestä kodinvaihtajana tulleen persialaisen ja olin tietysti heti myyty, koska kaksi perskiä jo ennestäänkin... Sijaiskotitoimintakin on tietysti tapa auttaa hädässä olevia kissoja jotka tulee oudoista olosuhteista. Mukava kuulla, että olet myös omalla tahollasi auttanut, vaikka kissojen "kasvattaja" ei olekkaan kovin vastuuntuntoinen ollut.

      Poista
    2. Vuosi sitten kaveri joutui omista kissoista luopumaan(2kpl) kun oli allergiaa perheessä... Vietiin kissat anoppilaan pitämään hiiriä&myyriä kurissa. Nopeasti tottuivat kerrostalokissat maatilaelämään. Nykyään voivat oikein mainiosti, saaneet lisää massaa(olivat huonolla "markettiruualla" ja vähän laihan puoleisia) ja nauttivat olostansa selkeästi =) Toinen jopa oppinut avaamaan ovia ja käymään saunassa :D

      Poista
    3. Allergia onkin hyvin yleinen syy luopua kissasta valitettavasti. :/

      Poista
  3. Täällä yksi huvin myöhäisherännyt kissaihminen ja ylipäätään kissojen tilanteesta tietoinen oleva keski-ikäinen perheenäiti.
    Olen aina ollut nk. koiraihminen ja ajatus kissan omistamisesta on tuntunut vieraalta. 15-vuotias tyttäreni sen sijaan on pienestä asti vinkunut kissaa ja ollut muutaman vuoden naapurissa kissavahtina,perheen ollessa matkoilla. Hänen kissarakkaus vain kasvoi ja kun mieskin on ehta kissaihminen ,niin aloin minäkin heltyä ajatukselle. Kävimme kissakahviloissa, luimme kissoista ja niiden hoitamisesta ja viimein olimme siinä pisteessä,että mietimme millainen kissaa ja mistä sen otamme. Itse ajattelin pentua,mutta tytär oli sitä mieltä ,että löytökissalle annamme kodin. Minua epäilytti,miten pärjäämme ehkä vähän hankalankin ,stressaantuneen ja valitettavasti kovia kokeneen löytökissan kanssa. Mutta kävimme hesyllä tutustumassa muutamia kertoja kissoihin ja hoitajat kertoivat kissoista ja samalla haastattelivat meitä. Hesyltä he sitten ehdottivat meille noin kaksivuotiasta ,ihanaa vihreäsilmäistä tyttökissojen,jonka nimesimme Lotaksi. Emme saaneet Lottaa heti mukaan,vaan kävimme siellä vierailemassa ja tutustuimme parin viikon ajan. Kun Lotta sitten tuli meille meni kuukausi ennenkuin söi muualla kuin sängyn alla. Lasten antoi heti silittää,mutta aikuisia vältti.
    Nyt Lotta on ollut meillä puoli vuotta ja hänestä on kasvanut ihana ,seurallinen perhekisssa. Hän saattelee aamulla jokaisen perheenjäsen ovelle ja on vastassa iltapäivällä ,kun kukanenkin tulee kotiin. Koko ajan kiehnää jonkun kyljessä,yleensä tyttären. Minä olen selkeästi palvelija ,jolle tulee mouruamaan kun vessa pitää siivota , ja se pitää siivota monta kertaa päivässä.
    En olisi ikinä uskonut ,että voisin kiintyä kissan näin kovasti.Lotasta on kovasti iloa koko perheelle.Teini -ikäinen poikakin,jonka on hieman vaikeaa näyttää helliä tunteita ,kun pitää muka olla niin kovis,niin Lottaa hellii ja lepertelee.
    En nyt oikein tiedä liittyykö tämä minun vuodatus mitenkään sinun kysymykseen,mutta löysin blogisi kun googletin kissa-asioista ja voisin lukea loputtomiin juttuja näistä sinunkin luona majailevasta kissoista. Teet tärkeää työtä ja minusta on ihanaa kun täältä blogimaailmasta löytyy noin nuoria ja sydämellisiä eläintenystäviä.sinulla on sydän kultaa.
    -Susanna-











    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susanna, kiitos ihanasta tarinasta ja kommentista kokonaisuudessaan. Tarinasi teidän omasta löytökissasta todellakin liittyy aiheeseen ja olette tehneet hienon teon ottamalla löytökissan mikä oli jo vähän kasvanutkin pentuiästä. Se hyvä juttu aikuisissa kissoissa on, että näkee tavallaan jo niiden luonteen. Uuteen ympäristöön saapuminen oli varmasti Lotalle jännittävää aikaa ja mikäs sen parempin onkaan kuin nähdä sen kissan kesyyntyminen ja kaikkien perheenjäsenten hyväksyminen. Koira rakastaa ehdoitta, mutta kissan luottamus pitää ansaita. Olen todella liikuttunut Lotan tarinasta ja toivon kaikkea hyvää. Tyttärelläsi on sydän kultaa, kun hän päätti, että löytökissa on paras vaihtoehto. :)

      Mukavaa, että törmäsit kirjoituksiini ja olet tykännyt lukea niitä! Raportoin aktiivisesti kaikista tapauksista täällä blogin puolella, koska haluan tietenkin tallentaa kaikki ne edistysaskeleet, kuvat ja videot kaikkien tietoisuuteen. Ajattelen, että sillä tavalla saan ehkä jonkun muunkin innostumaan sijaiskotitoiminnasta. :) Tämä on niin palkitsevaa hommaa, kun etsii kodittomalle kodin!

      Oikein hyvää sunnuntaita sinun koko poppoollesi Susanna! :)

      Poista