"Helmi" Herttuatar sai kämpän ja kissakaverin! | PoPoPet


Sijaiskodissa vietetty aika 21.2-17.5.2017.

Helmi löysi kodin!

Helou! Hemmukka lähti koeajalle 17.5. joka oli minulle erittäin tunteellinen päivä. Olen oppinut tuntemaan Helmin helmikuusta asti ja vanhoja kuvia selatessasi huomasin miten se on kesyyntynyt. Alussa neidin saapuessa se piilotteli vessassa pesukoneen välissä ja ei oikein uskaltanut syödä. Vaihtoi vähän väliä piilopaikkoja ja tuijotteli meidän liikkeitä mustilla laajentuneilla silmillään. Siitä hiljalleen sain luotua kontaktia ja muistan kun ensimmäisen kerran silitin Helmiä lelukepillä. Se ampaisi suoraan hampailla siihen leluun. Yhtenä iltana neiti makoili eteisen matolla toisen kissan kanssa ja silitin sen päätä kunnes alkoi kehräämään. Kissa alkoi tuntemaan olonsa niin turvalliseksi, että se uskalsi tuoda jo näykkivän sekä läppäisevän luonteensa esiin. :D Samalla kuitenkin hyöri jaloissamme tyytyväisenä.

Huomasin neidin rakkauden muikkuihin, joten ne aiheutti söpöä kurnutusta ruoka-aikaan. Helmillä oli myös tapana värisyttää häntää, kun se on sopivasti onnellinen. Kaikki muut kissat saivat myös osansa kiehnäyksistä. Meille syntyi sijaiskotiin pian pentujakin ja Hemmu-täti on melkein alusta asti hoitanut niitä. Emon pitäessä välillä vapaata, niin Helmi pesi pentuja, nukutti ne kainaloonsa tai leikki niiden kanssa. Emo ja "täti" ei juuri toisistaan tykänneet, mutta löysivät yhteisen sävelen.


Viimeisinä päivinä ennen koeajalle lähtöä Helmi otti oikein rennosti! Se sai erikoisena herkkuna pakasteesta sulatettua riistalihaa. Täti pesi ja hoiti pentuja sohvalla moneen otteeseen. Varsinkin Sven ja Tiana hakeutuivat aika paljon Hemuli-tädin läheisyyteen kehräämään. Neiti antoi osan kavereistanikin silitellä sitä ja kävi jopa kiehnäämässä muutamaa. Minuun se luotti täysin ja vielä jopa pari tuntia ennen lähtöä se olisi halunnut näykätä sormestani, mutta ei tehnyt sitä. Hauska yksityiskohta minkä tulen muistamaan aina. Hemmu on minun silmissäni täydellinen löytökissa joka on ollut ilo tuntea. Ja jonka kanssa oli ilo asua, vaikka vain väliaikaisesti.

Minun lisäksi Helmiä tulee ikävöimään aikoinaan sen loukuttanut hyväntekijä, mieheni Tuomo ja varmasti moni muukin joka kerkesi seurata tilanteen etenemistä. Kävin kirjoituttamassa viralliset sopimukset vähän aikaa sitten koeajan päätyttyä ja oli jännä nähdä Hemmua pitkästä aikaa. :) Se ei heti lähtenyt karkuun, mutta silmät kertoi, että jännitti. Sain jopa silittää poskipielistä ennen kuin Helmi totesi, että nyt on parempi lähteä lätkimään. :D Toivotin uudelle omistajalle hyvää kesää ja olin tervetullut uudestaankin käymään!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti