Jörön ja muiden keskosten muistolle | PoPoPet

14.10.-8.11.2017

Taivaalle syttyi marraskuun kahdeksantena yönä pieni tähti, joka oli ehtinyt koskettaa lukemattomia sydämiä lyhyen elämänsä aikana maan päällä. Sadat kissanomistajat sytyttivät kynttilän Jörön muistolle, ja meitä kaikkia yhdisti suru.

Lue: Amelia ja kahdeksan keskosen tarina

Jörö nukkui ikiuneen kahden aikaan yöllä ja vietti lopulliset hetkensä minun sekä Amelian kanssa. Valehtelisin, jos sanoisin, että se tapahtui rauhanomaisesti. Viimeiset huudot olivat musertavaa seurata, koska mitään ei ollut enää tehtävissä. Sama tilanne toistui jokaisen pennun kohdalla, vaikka ensimmäisten elinpäivien aikana muut olivat liian heikkoja ilmaistakseen sitä ääneen. Viimeinen hyvä yhteinen muisto oli pennun iltapesu ja lämmin syli. Jurottaja siirtyi yli kolmen viikon olemassaolon jälkeen seitsemän sisaruksensa seuraan tuonpuoleiseen

Ensimmäisten 12 elinviikkonsa aikana pennuista kuolee, tutkimusten mukaan, noin 14-40%. Syinä ovat mm. alhainen syntymäpaino (alle 80g), emon ravitsemukselliset puutokset raskauden aikana ja sikiöiden kehityshäiriöt. Heikot pennut ovat usein niitä, joiden kehitys on alusta alkaen epätasaista.

Jörön olemassaolo ei ollut turhaa eikä täynnä kärsimystä, paitsi loppua kohden. En kuitenkaan halua, että tämä tapahtuisi ikinä kenellekkään muulle. En toivoisi edes pahimmalle vihamiehelle tai niille, jotka antavat tälläistä tapahtua. Jörö oli satojen kissaryhmäläisten rakastama ja toi iloa meidän jokaisen päivään. Jörö opetti minulle paljon ja halusin, että sen jokainen hetki olisi täynnä onnellisuutta. Pentu vastasi rakkauteen kehräämällä ja käpertymällä syliin. Elimme kuitenkin koko ajan lainatulla ajalla, vaikka kerkesin jo uskoa, että Jörön sinnikkyys kestäisi loppuelämän. Saatoin kuvitella, että se elää uudessa kodissaan 20-vuotiaaksi.

Yhdistykset tekevät kaikkensa, että mahdollisimman monta kissaa loukutettaisiin pakkasista pois. Jos Ameliaa ei olisi löytynyt ajoissa, niin myös se olisi menehtynyt metsään märkäkohdun aiheuttamiin komplikaatioihin. Emo suree viimeisen pentunsa menetystä kuten kaikkia aikaisempiakin. Jörö on nyt siirretty pakkaseen muiden seuraan ja Amelian vaimea huuto peittää hiljaisuuden talossa. Toivon, että Amelia löytää aikanaan vastuuntuntoisen kodin, koska kaikki hänen vaikeudet ovat jo mennyttä aikaa.

Jäljellä enää viiltävä tuska, kun on itse käsin ruokkinut keskosen alusta loppuun ja kaiken tämän jälkeen jää vain tyhjä syli. Ei kuulu enää jurotuksen ääniä, ei näe pientä leijonaa katsomassa mustilla silmillään takaisin. Sydän on taas vähän enemmän pirstaleina. Eläinsuojelutyössä ne palaset on vain kerättävä lattialta ja yritettävä uudestaan. Elävät ja pelastettavissa olevat kissat tarvitsevat edelleen apua. Suru hellittää aikanaan, mutta ikävä jää loppuiäksi. Raskaiden tapahtumien jälkeen sitä osaa taas arvostaa ympärillään olevia onnellisia asioita ja sitä, että sekaan mahtuu myös paljon onnistuneita tarinoita.

Jörön muistokeräys
päättyy 25.11.2017.

2 kommenttia :