Ikimuistoisimmat hääpotretit mustavalkoisina | Hääsarja osa 6

Mellan ja Tuomon hääpäivä 4.8.2018


 Lue täältä edellinen julkaisu Hääpäivän ohjelmanumerot

Moi! Katselin potretteja uudemman kerran ja siellä tuntui olevan materiaalia toiseenkin julkaisuun, joten tässä harmaan eri sävyjä. Ihanaa katsella näitä kuvia ja palata siihen tärkeään päivään, joka tuntuu kuin eiliseltä. Jotenkin voin kuvitella mielessäni, että katson näitä kuvia 50 vuoden päästä ja näissä on samaa tunnelmaa kuin tällä hetkellä katsoisi 50 vuotta taaksepäin. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Aina nousee hymy korviin, kun mietin mitä kaikkea erityistä on tämän vuoden puolella tapahtunut.

*Muokattu by Mella
*Muokattu by Mella

Minun mielestä me ollaan Tuomon kanssa maailman epäromanttisin pari. Hääpäivä oli tosi suuri poikkeus, että oltiin viimeisen päälle rakkaushuumassa. Ollaan oltu kymmenen vuotta yhdessä ja harva läheisistä on edes nähnyt, että me pussattaisiin. :D Julkisilla paikoilla ei osoiteta hellyyttä ja heitetään aina läppää niistä, jotka niin tekee. "Pitäiskö meidänkin pukeutua samanlaisiin tuulipukuihin ja lähteä lenkille?". Ei. Lähipiirille me varmaan näytetään täydelliseltä pariskunnalta, koska ollaan oltu niin pitkään. Ja samalla me nauretaan niille täydellisille pariskunnille, kun se on meille niin erilainen käsite.

*Muokattu by Mella
*Muokattu by Mella
Tuomossa rakastan sitä, että sillä on just sellainen vino huumori mikä saa minut nauramaan. Jopa silloin kun oon raivon partaalla. Oon aina jotenkin tykännyt siitä, että meillä on suomen sekä englannin kielistä läppää. Muistuu mieleen kerta kun kysyin, että veitkö roskat ja Tuomo kommentoi, että ei muistaakseen vieny minua ulos. :D On ollut hienoa seurata vierestä miten Tuomo on kasvanut ihmisenä ja miten me ollaan yhdessä kehitytty. Okei, onhan siellä paljon viilattavaa, mutta kun mikään ei ole täydellistä eikä tarvitsekaan olla. Ärsyttävä piirre on se, että kun kävellään kaupungilla, niin Tuomo yrittää hoputtaa minua kadun yli. Se jotenkin kuvittelee minun jäävän auton alle. Ja se kun ollaan ostoksilla, niin samalla huokailee ja puuskuttaa suoraan niskaan. Tai se kun toinen on aina myöhässä!


Toisaalta tiedätte sen tunteen, kun katsoo vaikka toista kun se syö, ajaa autoa tai nukkuu. Ja hymyilyttää pelkästään siksi, kun se toinen on siinä. Mä huomaan vielä kymmenenkin vuoden jälkeen, että Tuomo ei ole kadottanut sitä katsetta. Hän tuo sen jopa nykyään vielä avoimemmin ilmi, että mitä minusta ajattelee. Minulla on vähän tapana pistää kaikki ihan leikiksi, jos toinen kehuu vaikka kauniiksi. Oon kyllä tietoisesti kehittänyt sitä tapaa olla reagoimatta heti ensimmäisellä tavalla mikä tulee mieleen. Ja sanoa oikeasti kiitos. Minun tapani on erilainen, osoitan rakkautta ja kiintymystä yleensä ruokaa tekemällä, mutta kyllä "minä rakastan sinua" lipsahtaa myös silloin tällöin ulos suusta.


Tykkäätkö enemmän värillisistä
vai mustavalkoisista potreteista?

2 kommenttia :

  1. Tykkään kuitenkin enemmän värillisistä kuvista, mutta on mustavalkoisissakin tyyliä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu. Värilliset on aina ollut mun juttu, mutta näistä mustavalkoisista kyllä huokuu sellainen erilainen romanttisuus ja vanhan ajan henki. :)

      Poista