Sijaiskotipennut Nuka ja Jaki | Kissakummit ry


Heippa! Meidän kummikoti sai vähän lisää täydennystä, kun Alavuden Eläintiimiltä -  Kissakummeille tulleet Nuka ja Jaki asettuivat taloksi. Nämä eri ikäiset pennut olivat ensin eri kummikodissa (tammikuun lopusta maaliskuun alkuun), mutta siirrettiin sitten meille. Lily on myös samasta kissapopulaatiosta loukutettu, joten uskalsin eristää nämä samaan tilaan. Kaikki kissat on jo leikattu, sirutettu, rokotettu ja FIV/FeLV-testattu, muutamalta puuttuu vielä tehosteet. Jaki ja Nuka on Lilyn lailla arkoja tapauksia, mutta osoittavat tietynlaista uteliaisuutta. Eniten liikettä nähdään aikaisin aamulla ja myöhään illalla tai yöllä.

Nuka on sinivalkoinen (arviolta puolivuotias) nuori tyttökissa, joka oli aikaisemmassa kummikodissa se arempi tapaus. Se saattoi suhista ja purra lähestyvää harjaa. Nukalla menee välillä korvat todella luimuun ja se on alistuvaisempaa sorttia. Kuitenkin, heti kun ruokaa tai leluja on tarjolla, niin se muuttuu aivan eri kissaksi. Viime yönä, kissat saivat seikkailla koko talossa. Nuka päätti siirtyä makuuhuoneeseen riehumaan. Se hyökkäili Tuomon varpaisiin, jotka heiluivat peiton alla. Unenpöpperössä seurailin, kun neitokainen otti spurtteja eteiseen ja sitten takaisin sängyn jalkopäähän pomppimaan. Yleensä kättä tarjotessa Nuka tulee mielenkiintoisena nuuskimaan, joten pääsemme varmasti pian myös silittelemään päätä.  


Jaki on ruskearaitainen (8 kk ikäinen) poikakissa, jolla todettiin eläinlääkärissä piilokives. Sen poisto oli onnistunut operaatio ja Jaki kävi hetki sitten myös tikkien poistossa. Tämä poika oli edellisessä kummikodissa se edistyneempi tapaus. Antoi jo silittää ja nautti siitä. Meillä se ei ole juurikaan vielä esillä. Poikkeustapauksena Jaki luottaa muiden kissojen läsnäoloon, jolloin se saattaa ystävällisesti kurnuttaa ja kiehnätä karvakavereille. Jos Jaki kokee olevansa uhkaavassa tilanteessa, niin suusta ei tule mitään hentoa sähinää, vaan kunnon terävä ja kova kähinävaroitus!

Lilyn edistymisestä halusin kirjoitella jonkin verran. Näiden muutamien kuukausien aikana en olisi ikinä uskaltanut uneksia siitä, että Lily ottaisi näin valtavia harppauksia, niin pienessä ajassa. Neiti oli kuitenkin niin pippurinen ja muriseva pakkaus ihan alussa. Suuri kiitos kuuluu miehelleni Tuomolle, koska hän on nimenomaan uskaltanut edetä rohkeammin kesytyksessä eteenpäin. Lily aktivoituu varsinkin iltaisin. Miehen valvoessa pitempään, hän yleensä näki kissan liikkuvan käytävässä ja menevän kupille syömään. Aamulla sain sitten katsoa WhatsAppista, kun mies lähettää ensimmäisen silitysvideon tai kertoo, että potkaisi kissaa vahingossa pimeässä käytävässä. :D 


Nyt myös minä olen saanut nauttia Lilyn luottamuksesta. :) Meillä on kissan kanssa jo yhteiset pelisäännöt. Sen ollessa kiipeilytason korkeammalla kohdalla, riippuen korvien asennosta, voi mennä silittelemään suupieliä, leukaa ja päälakea. Jos Lily onkin jännittyneessä tilassa esim. kovan melun tai tuntemattoman vieraan takia, niin silloin ei välttämättä kannata koskea. Kiipeilypuussa on myös sellainen suojattu kolo, milloin Lily haluaa olla ihan rauhassa. Hopeaharja viihtyy vielä suurimman osan ajasta kiipeilypuussaan, nautiskellen rennosta elämästä. Huomaan kuitenkin sen, että se uskaltaa jo vähän enemmän tutkia asuntoa ja tulla alas silloinkin, kun ympärillä on muutakin hälinää. Meidän omista kissoista se ei ole moksiskaan, mutta viihtyy erakkonakin.

Osaisitko kesyttää kissan?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti