Satunnaisia paloja häistä | Hääsarja osa 7

Mellan ja Tuomon hääpäivä 4.8.2018


 Lue täältä edellinen julkaisu Ikimuistoisimmat hääpotretit mustavalkoisina
Kuvaaja Juuso Timonen Photography *kuvia editoitu kollaasimuotoon by Mella

Moi! Meillä lähestyy virallinen vuosipäivä, alettiin seurustelemaan 23. lokakuuta 2008. 10 vuotta sitten, ihan hullua! Häiden jälkeen ollaan vähän "väitelty" siitä, että vuosipäivän juhliminenhan siirrettäisiin nyt jatkossa elokuun neljänteen päivään, kun oli ne häät. Se tuntuu toisaalta oudolta, mutta kai siihen tottuu. Kymmenen vuotta yhdessäoloa on pitkä aika. Toisaalta en ole yhtään kerinnyt suunnittelemaan, että mitä erityistä tehtäisiin kyseisenä päivänä. Ehkä sen ei toisaalta tarvitse edes olla niin erityistä, pääasia, että tehdään jotain yhdessä. Ja olihan meillä kuitenkin ne isoimmat juhlat jo silloin elokuussa. :)

Hääpäivänä

Mikä oli jännä juttu...
Satunnaiset vastaantulijat onnittelivat meitä, kun oltiin kuvauksissa Katinkullan alueella.

Mikä sai minut säikähtämään...
Kiivettiin puuhun hääpotretteja varten. Sulhanen pääsi aika moitteettomasti alas, 
mutta minä tulin oksia katkoen ja rymisten alas. :D

Mikä sai meidät rentoutumaan...
Juotiin muutama mieto juoma ennen hääpaikalle lähtemistä. Suosittelen!


Mikä sai nauramaan...
Ukin tervetuliaispuheen kohta, missä hän mainitsi Tuomon ja MINUN olevan "rauhallinen pari".

Mikä sai minut herkistymään...
Mummin ja ukin yhteislaulu nimeltä Onnen hetkiä.

Mikä ei ollut suunnitelmassa...
Kun lapsuudenystävät lauloi ja säesti meidän ensitanssin, 
niin sulhanen oli kaavaillut yllätyksenä myös toisen biisin jatkoksi. :)

Mikä yllätti...
Oulun ystävät ainoana porukkana arvasi meidän Vuosilukubingon luvut oikein.


Mikä oli kannattavin viime hetken ostos...
Pelattiin Miehet VS Naiset Aliasta järven rannalla grillikatoksessa ja melkein kaikki
vieraat osallistuivat peliin. Se oli hauskaa, että miehet selitti naisten juttuja ja toisinpäin!

Mistä olin erityisen huojentunut...
Aamupäiväksi oli luvattu sadetta ja jopa ukkosta, mutta säätiedotus ei pitänytkään paikkaansa.
Hääpäivä oli lämmin, mutta ei kuitenkaan paahtavan kuuma. Toisin sanoen täydellinen!

Mikä ajoi morsiamen ja sulhasen erilleen...
Beer Pong oli ihan loistava ajanviete! Jaettiin joukkueet morsiamen ja sulhasen tiimiin. 
Huijasin pelissä ja pistin käden kupin päälle, ettei sulhanen osu pallolla siihen. :D

Mitä oltaisiin tehty toisin...
Ei yhtään mitään! Päivä oli just meidän näköinen.


Mitä tehtiin yön pikkutunneille asti...
Laulettiin kaveriporukassa yötä myöten karaokea 
mm. Sini Sabotagen "Levikset repee", Sannin "Dementia" ja Antti Tuiskun "Keinutaan".

Mihin olin erityisen pettynyt...
Hotellin aamupalaan seuraavana aamuna.
Kasvisvaihtoehtoja oli vähän ja nekin maistuivat pahalle.

Mistä olin erityisen onnellinen...
Siitä, että panostettiin hääkuvaajaan niin meillä tulee aina olemaan
nämä lämpimät, ihanat kuvamuistot tallessa.

Mikä oli sinun paras kesämuistosi?

Mitä blogini oli ennen ja nyt? | Haaste


Morjensta! Tartuin aikani kuluksi haasteeseen, jossa kerrataan vähän blogin historiaa. :) On mukavaa joskus palata muistelemaan niitä aikoja, kun blogien kirjoittaminen oli huipussaan. Aika moni tuttu tyyppi on tuntunut lopettavan, mutta onneksi tilalle tulee koko ajan kuitenkin myös uusia mielenkiintoisia kirjoittelijoita.

Ujutin kyselyyn myös samalla kuvia uusista hiuksista, jotka kävin laitattamassa Hairlekiinissa. Kesän vaaleahko lämmin väri on nyt historiaa ja tilalle tuli tuttu tumma tukka, violetilla twistillä. Täytyy sanoa, että tämä tumma on enemmän sellainen luottoväri. Sellainen aika Mellamainen.

Bloggaajan nimi: Kutsutaan Mellaksi
Blogin nimi: Mellakka
Ikä / blogin ikä: 25. Kokeilin bloggaamista jo vuonna 2011, mutta loin uuden blogin 2012 teknisten ongelmien vuoksi. Blogin nimi vaihtui vuonna 2016. Luokittelisin siis virallisesti blogin iän olevan 6 vuotta. 
Aikaisemmat blogit: Silloin kun saavuin blogimaailmaan, niin kynsitaide oli se "the" juttu. Aloitin itsekin sellaisena ja blogin nimi oli alkuun "Like it. Love it!"
Miksi aloitit bloggaamisen? Opiskelin niihin aikoihin media-assistentiksi ja ajattelin, että sellaisesta harrastuksesta olisi myös jotain hyötyä. Valokuvaaminen ja tekstin tuottaminen sujui aika luonnostaan, vaikka se alkuaikoina olikin todella kömpelöä. Blogin kautta sain uusia tuttavuuksia ja oli mukava esitellä pieniä palasia omasta arjesta.
Mistä aiheesta postaat mielelläsi? Yleisimmät postaukset liittyy kissoihin, kasvisruokaan, uusimpiin ostoksiin ja meikkikokeiluihin. Tykkään myös kirjoittaa tapahtumista tai festareista missä olen käynyt. Tällä hetkellä tietenkin ajankohtainen aihe on ollut omat häät.


Mistä aiheesta et postaa mielelläsi? Perheestäni ja ystävistäni en kirjoita tai julkaise kuvia mielelläni. Sellaiset kuvat on poikkeus, mitkä on esim. nuoruuden kuvia tai ei-niin-tunnistettavasta kulmasta. Tuomo tietenkin myös silloin tällöin näkyy blogissa. Blogissa on ollut 2-5 henkilökohtaisempaa tekstiä vuodessa.
Blogistani tulee isona: Kasvutarina jatkuu. Haluan tuottaa yhä mielenkiintoisempaa sisältöä, mutta menettämättä kuitenkaan persoonallista otetta. Toivon myös, että blogia lukevat pystyvät samaistumaan ja hyötymään kirjoituksista aika ajoin. Tubettaminen kiinnostaa, mutta tuntuu ettei kuvaaminen ja editoiminen sovi nykyisten elämän kiireiden kelkkaan. Vanhemmat lukijat saattavat muistaa, kun aikoinaan tein videoita. 
Kuinka kriittinen olet omaa blogiasi kohtaan? Se on hyvin kausiluonteista. En kuitenkaan odota itseltäni täydellistä laatua muun muassa kuvien suhteen, jos ne muuten havainnollistavat jotain hauskaa ja tärkeää tilannetta elämässäni. Haluan, että blogissa on edelleen ripaus sitä vanhaa blogiskeneä. Lisätään kuvia jakamisen ilosta, ilman sen suurempaa murhetta. :)
Mitä tapahtuu blogisi kulissien takana? Kulisseissa pyörii se oikea elämä. Varsinkin nyt on tuntunut siltä, että koulu vie suurimman osan ajasta ja sen jälkeen haluaisin vaan levätä. Aiheita kuitenkin riittää, mistä olisi kirjoitettavaa. Läheskään kaikkia elämän kiemuroita ei ole tarkoitettu jaettavaksi, mutta välillä pysähdyn blogin ääreen summaamaan mitä minulle kuuluu ja mitä olen tehnyt.


Blogin kautta olen saavuttanut: Itseni. Jos blogia ei olisi, niin mihin minä jakaisin kaiken sen ajatusten tulvan? Tämä on julkinen päiväkirja, mutta se on samalla myös paikka mihin palaan lukemaan asioita mitä olen joskus tehnyt. Muistojen talletusta mielenkiintoisella tavalla. Lukijat. Blogiin kommentoiminen tuntuu olevan "katoava luonnonvara", mutta se ei haittaa. Vitsailen aina, että "ainakin äiti ja mummi lukee". On ollut jopa niitä tilanteita, kun tuntemattomat mainitsee livenä, miten ihania kissoja minulla on ja hyvä blogi. Kiitos siitä! :) Yhteistyöt. Vuosien mittaan on ollut jos jonkinlaisia julkaisuja kissanruuista kosmetiikkaan. Jotkut tahot haluavat jatkaa kumppanuutta vastaisuudessakin ja se on minulle suuri ilo.
Blogisalaisuutesi? En pyri sellaiseen täydellisyyteen mitä en voi itsestäni antaa. Jos alkaa liikaa vertaamaan itseään muihin, niin menettää pian syyn tehdä postauksia. Niin todennäköisesti kävi tubettamiselle ja se on harmi. 
Suosikkisovellukseni: Facebook. 
Lempibloggaajasi: Tarvitsen lisää luettavaa, joten linkittäkää kaikki blogit kommentteihin! Tällä hetkellä lukulistallani eniten klikatuin on ANNIEVELIINACharming Nails ja NOT SO DAMN MAINSTREAM. Älyttömän ihania naisia ja kauniita blogeja. 
Mikä erottaa blogisi muista blogeista? Haluaisin sanoa, että kaiken tämän sekamelskan keskellä, pyrin kertomaan ihmisille myös vapaaehtoistyöstä löytöeläinten parissa. Tärkeää on se, että kerron tulevaisuudessakin kaikesta sijaiskotikissan elämään liittyvistä asioista: sopeutuminen, kesyyntymisen vaiheet, luottamus, luonteen kehittyminen, videokuulumiset ja kodin saaminen. Tämä on kissanaisen elämää, joka haluaa nähdä muutoksen maailmassa. 
Paras blogimuistoni: 2014 / Aika eeppinen reissu oli se, kun lähdin entisen Vanity Clouds -bloggaajan Nooran luokse viikonlopuksi hengailemaan. Kierreltiin Kuopion nähtävyydet ja käytiin myös yöelämää katsomassa. Lämpimät muistot jäi siitä reissusta! Kävin samana vuonna myös Helsingissä ja tapasin siellä sovitusti kaksi bloggaajaa: Eekun elämää ja Kissankujeita. Meillä oli mukava päivä, kun käytiin ensin Eekun kanssa Hakaniemessä kiertelemässä kiinalaisia kauppoja ja pysähdyttiin syömään. Sen jälkeen matkustin Sonjan luokse missä odotti kaksi ihanaa kissaa (nykyään kolme). Sonja oli myös viime vuonna meillä yökylässä, kun Oulussa järjestettiin kansainvälinen kissanäyttely. :) Nettituttavat on hieno juttu!


Kenet haastan mukaan? Haastan ne blogit, jotka on tässä julkaisussa mainittu. :)

Mikä on sinun blogisi tarina?

Bella täytti 6 | Syntymäpäivä


 9.10.2018 

Heippa! Perinteinen synttärijulkaisu, kun kissa täyttää vuosia! Vähän myöhässä kerettiin juhlistamaan, mutta eipä se mitään. :D Bella saapui minulle kodinvaihtajana arviolta kaksi vuotta sitten marraskuussa. Olin aina oikeastaan haaveillut valkoisesta kissasta ja minulla on heikkous persialaista rotua kohtaan. Bellalla oli alkuun hankaluuksia sopeutua kahden pojan laumaan, mutta nykyään se osaa jo hallita omaa reviiriänsä talossa. Tulokas oli myös suhteellisen helppo totuttaa meidän kissojen ruokiin ja harvoin enää nirsoilee. Kaikki viljattomat ja sokerittomat ruuat maistuu, sekä raaka liha. Bellalla on ollut myös totuttelemista väliaikaisiin kissoihin ja Kainuun reissuihin, mutta onneksi kissat on ylipäätään sopeutuvaisia eläimiä. Nykyisen sijaiskotikissan kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa. 

Synttärisankarille tilasin kanien korvia ja käpäliä, joita se pyöritteli mielissään lattialla. Kyseessä on siis lihakasvatuksen ylijäämiä, joista kaikki osat pyritään hyödyntämään. Luontaiset "lelut" herättää metsästysvietin kissoissa ja niitä on myös turvallista pureskella tai jopa syödä. Bella harvemmin ryhtyy mihinkään leikkeihin mukaan, mutta nyt se innostui kokeilemaan. Ennen syyslomaa olisi myös tarkoitus laittaa turkki uuteen kuntoon, mutta pesupäiviä eivät kissat odota ehkä niin mielissään. :D Voisi myös lähiaikoina kirjoitella Felixistä ja Simbastakin jotain, koska tiedän, että täällä on myös paljon niiden faneja. :)

Onnea 6-vuotiaalle!

Sijaiskotikissa Hessu | Alajärven Tassutiimi ry


Saapui sijaiskotiin 21.8.2018
Mustavalkoinen kotikissa / uros / 3-vuotias

Heissan! Aloitin taas sijaiskotitoiminnan pitkän, arviolta 8 kuukauden tauon jälkeen. :) Olen aikaisemmin toiminut vapaaehtoisena eri paikoissa ja nyt oli aika auttaa uutta yhdistystä. Alajärven Tassutiimi herätti huomioni Facebookissa. Olin sinne yhteyksissä ja pian järjestyikin kissa, jonka arvioitiin vaativan kesytystä. 

Ensimmäiset viikot Hessu vietti eristetyssä tilassa, jossa annettiin sen sopeutua rauhassa ympäristöön. Tutustuminen alkoi, kun säännöllisin väliajoin vein ruokaa huoneeseen. Alkuun Hessu odotti, että poistun huoneesta. Se alkoi kuitenkin pian luottamaan siihen, että en tee mitään, jos hän rientää suoraan kupille syömään. Satunnaisesti sain silitellä Hessua poskien alueelta, kun se söi ruokaa kuin viimeistä päivää. Kesytyksessä käytin myös nappuloita apuna. Heittelin niitä niin, että niistä muodostui polku luokseni.


Tassutiimille ja myös minulle oli äärimmäisen tärkeää, että varataan aika toimenpiteisiin mahdollisimman pian. Hessulle varattiin aika kastrointiin, sirutukseen, rokotukseen ja FIV/FeLV-testeihin. Samalla eläinlääkäri arvioi pojan iäksi kolmisen vuotta. Toimenpiteiden jälkeen Hessu otti hieman takapakkia kesytyksestä.

Ratkaisevin hetki oli se, kun Hessu näki omat kissani ensimmäistä kertaa. Niiden itsevarma läsnäolo rohkaisi Hessua tulemaan uudestaan esiin. Omilla kissoilla on tapana hyöriä ja kehrätä, niin ei mennyt kauaa, että Hessunkin kehräysmoottori käynnistyi. Sen jälkeen ei ollut paluuta entiseen. Rapsutukset tuntui kivalta ja lajitovereita oli mukava tervehtiä puskemalla päähän. :) Hessu on aivan mahtava persoona ja toivon, että se löytää arvoisensa kodin!



Hessu etsii nyt kotia ja sijaiskoti sijaitsee luonnollisesti Oulussa. :) Ilmoittelen tilannetta kodin löytymisen suhteen. 

Kannatatko kissojen pakollista sirutusta?

Fiini viini-ilta Tuomon kanssa | Ostroferia


Tervehdys! Vierailtiin syyskuussa ravintola Ostroferiasta, joka sijaitsee Oulun keskustassa. Olin sähköpostitse yhteydessä, että pystyin ilmoittamaan meidän erityisruokavaliosta ja lahjakortista, jonka sain entisestä työpaikasta. Paikan omistajat Jussi ja Jenny tarjoavat asiakkaille pienen annoksen kokonaisuuksia, tarkkaan harkitun viinin kera. Menu ei ole nähtävissä netissä, vaan se vaihtuu usein ja on löydettävissä ravintolan liitutauluseinältä. 

Mitään vastaavaa en ole aikaisemmin kokenut, joten ilta oli aivan erityinen. :)


Ravintola poikkeaa tunnelmaltaan kaikista muista. Seinät on maalattu mustiksi ja joka puolella lepattaa ihana kynttilöiden loiste. Asiakkaille löytyy 24 paikkaa ja tiskiltä on suora näköyhteys keittiöön.

Meille oli varattu viihtyisä pöytä aivan ravintolan kulmasta, mistä näkee koko tilan. Pidin siitä, että saatiin olla oikeastaan koko ilta vain Tuomon kanssa kahdelleen. Paikalle saapuvat vieraat olivat lähinnä tiskin toisessa päässä syömässä. Ja kukaan ei häiriintynyt valokuvaamisesta, kun räpsin parhaat palat talteen. Maisteltiin hienoja viinejä, mitkä olivat Jennyn erikoisalaa. Kokkina työskentelevä Jussi toi pöytään lähialueen raaka-aineista valmistetun ruuan, kertoen tarkkaan sisällöstä. Yhden annoksen hinta on arviolta kymmenen euroa ja meidän viinilasilliset vaihtelivat 7-15 euron välillä. Niitä voi tilata yhden ja useamman pitkin iltaa. Meille oli suunniteltu viiden ruokalajin illallinen, joka oli parasta mitä olen koskaan syönyt.

Ensimmäinen ruokalaji
Ensimmäisenä meille tarjoiltiin confit kypsennettyä hokkaido-kurpitsaa vaahdossa ja öljyssä. Lisäksi mallasleipää talon hapanjuureen tehtynä ja päälle ruskistettua voita. Kurpitsaa en ole tainnut aiemmin edes maistaa ja siinä oli kyllä makua. Tuomo tykkäsi erityisesti pohjalla olevasta öljystä, jota neuvoi sitten dippaamaan mallasleipään, että viimeinenkin pisara tulee hyödynnettyä. Leipä oli niin erityisen makuista ja hieman ruskistettu voi antoi karamellimaisen maun siihen päälle.

Toinen ruokalaji
Tämä ruokalaji oli mahtava taideteos. Muikun mätiä smetanassa ja fermentoitua avomaankurkkua sekä pannulla pyöräytettyä leipää päällä, koristeiden kera. Mäti oli tekstuuriltaan ihan sulavaa, mutta siinä oli myös sellainen purutuntuma halutessaan. Smetana oli todella kevyttä ja sopi todella hyvin jokainen elementin kanssa mitä lautaselle oli laitettu. Pidän itse suolaisista jutuista, joten tämä ruokalaji oli yksi suosikeistani. :) Tuomo tykkäsi erityisen paljon päälle ripotelluista leivän palasista, jotka oli pakattu täyteen makua. 

Kolmas ruokalaji
Sienipuuroa ruisjyvään tehtynä. Päällä mm. paistettua lampaankääpää ja kehnäsientä. Moni voisi ihmetellä, että onko puuro nyt niin ravintolatason juttu. Puurossa oli minun makuun ihanan rouskuvaa tekstuuria ja sienet oli hyvin maustettu. Voisin jopa itse yrittää tehdä vastaavaa kotona, sillä niin hyvää se oli!


Viiniä taidettiin juoda kummatkin kolme lasillista ja kyllä se iltaa myöten humpsahti päähän. :D Ei liikaa, vaan sopivan pehmeästi. Tuomolle sanoin, että "tähän elämäntyyliin voisi jopa tottua" ja Tuomo siihen, että "älä totu". :D Itse en hirveästi juo viiniä, enkä tiedä niistä mitään, mutta nyt oli hyvää viiniä tarjolla. Lähtisin mielelläni uudestaankin Tuomon tai jonkun muun kanssa Ostroferiaan iltaa viettämään, kunhan on ylimääräistä takataskussa. On se kuitenkin sellaista arjesta poikkeavaa itsensä hemmottelua todella viihtyisässä ympäristössä ruuan, juoman ja seuran kera.

Neljäs ruokalaji
Abondance Fermier juustoa, fenkolinssiemennäkkärillä. Muistan kokin sanoneen, että juusto oli ollut 200 päivää talossa säilöttynä. En ole pitkään aikaan ostanut "tavallista" juustoa, koska Tuomon kanssa valitaan nykyään kaupasta niitä vegaanisia vaihtoehtoja. Juusto on kuitenkin hyvää ja tässä oli mukavan mieto ja miellyttävä suutuntuma. 

Fenkolinsiemennäkkäri ei ollut suosikkini, koska siinä oli sellainen jännän raikas sivumaku, jonka osasin myöhemmin yhdistää salmiakkimaiseen vivahteeseen. Annoin tästä tietenkin palautetta paikan päällä, kun kaikestahan ei aina voi tykätä. Varsinkin jos ei ole tottunut sellaiseen anismaiseen makuun, mutta nyt on ainakin kokeiltu. :)

Viides ruokalaji
Jälkiruuaksi meille olisi alunperin tarjottu talon jäätelöä ja juustoa, mutta koska vältämme kananmunaa ja laktoosituotteita, niin tarjolle pistettiin raikas veriappelsiinisorbetti. Siinä oli myös kandeerattua appelsiinia ja omenaa, joka marinoitu kandeerausliemellä ja ruusuetikalla. Ateriassa oli yllätyksellisiä komponentteja, kun omena maistui appelsiinille ja päinvastoin. 

Viihdyttiin paikan päällä noin 2 tuntia. Ruokalajien välillä oli aina arviolta 20 minuuttia seuraavaan, niin minnekkään ei ollut kiire. Mukavaa oli kerrankin laittaa puhelimet kiinni, siemailla hyvää viiniä ja keskustella elämästä. Viimeisen ruokalajin jälkeen pyydettiin lasku ja jouduttiin periaatteessa maksamaan lähinnä viineistä mitä juotiin, koska lahjakortti kattasi melkein kokonaan ne ruokalajit mitä syötiin. Sen jälkeen karu todellisuus iski vasten kasvoja, kun ravintolan lämmöstä juostiin läheiselle bussipysäkille kaatosateessa. :D Silti jäi ihan älyttömän hyvä mieli koko ravintolareissusta ja tosiaan, menisin ehdottomasti uudelleen. Jos olisi mahdollisuus, niin jo tänään! :D

Mikä on sinun paras ravintolakokemus?