Elvyttääkö vai eikö elvyttää? | Minä ja blogini

Kaikki julkaisun kuvat: Juuso Lievonen

Aloitettuani vuonna 2011 ensimmäisen blogin kirjoittamisen, en koskaan uskonut, että päädyn miettimään blogin lopettamista. Nuoruuden innostuksissaan olen varmasti useamman kerran todennut ääneen, että: "En koskaan lopeta blogin kirjoittamista.". Miksi se ajatus on pyörinyt mielessäni jo nyt hyvän tovin? Vastaus on varmasti yksinkertainen. Elämän arvojärjestys on muuttunut ja minä olen muuttunut. 

Aloitin blogin nimeltä Like it. Love it! opiskellessani ammattiopistossa media-assistentin alaa ja olin todella kiinnostunut valokuvaamisesta. Eihän ne mitään kauniita kuvia ollut, mutta kokeilun myötä kehittyi ottamaan valoisempia, harkitumpia ja mitä mielenkiintoisimmista kuvakulmista. Vuonna 2016 halusin uudistaa blogia ja sen nimeksi vaihtui Mellakka. 

Blogi on viimeisen melkein 10 vuoden ajan ollut päiväkirjani. En ole yrittänyt missään vaiheessa saada sillä uraa aikaiseksi, mutta se on kuitenkin auttanut minua monella eri tapaa. Blogin alkuaikoina ihmiset kävivät aktiivisesti kommentoimassa julkaisuja ja sitä kautta tutustuin todella moneen ihanaan ihmiseen. Matkustin Helsinkiin tapaamaan niistä kahta, piipahdin Kuopiossakin viikonlopun ajan ja eräs tuli moikkaamaan minua Sotkamoon asti. Hieman myöhemmin muutettuani Ouluun, tutustuin oululaisten bloggaajien kanavaan, jonka kautta tyttöporukalla järjestimme ihania yhteisiä iltoja ja saimme niihin myös erilaisia tuotesponsoreita. Minulla on ollut myös yhteistyökumppanina kosmetiikka- sekä lemmikkiyrityksiä. Sähköpostiin on sadellut erilaisia yhteistyötarjouksia vuosien mittaan, ihan tähän päivään asti, mutta kaikkeen en ole lähtenyt. Viimeisimpinä tähtihetkinä voisin sanoa, että nimenomaan blogini ansiosta minut valittiin erääseen työpaikkaan kesän ajaksi ja siitäkin sain valtavasti kokemusta.

Tällä hetkellähän opiskelen kolmatta vuotta ammattikorkeakoulussa medianomin tutkintoa. Eläinsuojelutyö on edelleen vahvasti mukana harrastuksissani ja jotkut varmasti ovat sen huomanneetkin, jos seuraavat minun julkaisujani Facebookin eri ryhmissä, Instagramissa tai vastaavasti TikTokissa (catladymella) Blogi ei ole enää pitkään aikaan ollut se paikka, mihin istuu pitkän koulupäivän jälkeen tai mihin tulee kirjoiteltua niitä näitä jokapäiväisestä elämästä. Tavallaan syy voi yksinkertaisesti olla ajanpuute, mutta toisaalta se voi olla vaan sitä, että yksi ajanjakso elämässä sulkeutuu ja sen tilalle on tullut jotain muuta kiehtovampaa ajanvietettä. Olen huomannut myöskin vuosien mittaan, että moni entinen blogikaverini on lopettanut kuin seinään ja se on ihan ymmärrettävää. Energiansa suuntaa juuri siihen mihin haluaa ja se voi muuttaa vuosien mittaan muotoaan.

Ajattelin, että kirjoittelisin vielä satunnaisesti tämän vuoden loppuun asti. Minusta tuntuu, että tämän julkaisunkin jälkeen minulla on vielä jotain sanottavaa tässä blogissa. Olisi hyvä tehdä aikamatkustus vanhoihin julkaisuihin ja koota niistä jotain mukavaa, ennen kuin heittää hyvästit kirjoittamiselle, ainakin siis tällä alustalla. Haluan opiskelujeni ja eläinsuojelutyön kautta olla edelleen äänessä sosiaalisessa mediassa, sillä olen huomannut, että niiden yhteisvoima saa jotain hyvää aikaiseksi. Intohimoni valokuvaukseen, videointiin ja infopakettien rakenteluun on ollut hyvä työkalu, kun haluaa vaikuttaa Suomessa vallitsevaan kissakriisiin. Olen erittäin kiitollinen siitä, että ympärilläni on nykyään paljon samankaltaisia ihmisiä, joten yksin ei tarvitse taistella tuulimyllyjä vastaan. Blogi oli kuitenkin se ensimmäinen alusta, missä aloin kirjoittelemaan ensimmäisistä sijaiskissakokemuksistani ja iloitsin julkaisujen muodossa, kun koteja niille löytyi. Ja eihän pelkästään aiheena ollut aina eläinjutut, vaan niin paljon kaikkea muutakin hauskaa mitä nuoruus on pitänyt sisällään. Kirjoittelenpa niistä sitten vielä myöhemmin. :)

En aio siis vielä tämän julkaisun ohessa hyvästellä ja kiittää kaikkia, vaan ilmoittaa vaan päätöksestäni, että tälle blogille on asetettu elvytyskielto. Se vielä jonkin aikaa elää omaa elämäänsä, kunnes hiljalleen hiipuu pois. 

27 vuotta

Moikka! Heinäkuu on aina ollut lempikuukauteni. Täytin tässä kuussa 27 vuotta ja olen ainakin vielä ihan sujut sen kanssa, että vuosia tulee mittariin lisää. En ehkä juhli niitä enää sen suuremmilla pirskeillä, kuin aiemmin, mutta aina sitä jotain tulee keksittyä. Sukulaisten kesken tuli hieman taivasteltua, että kohta on kolmekymppiset, mutta taidan minä enemmän sitäkin odottaa innokkuudella. Ehkä se kertoo myös siitä, että elämä on juuri siinä uomassaan, missä sen pitääkin olla.

Minua on melkein aina kohdeltu ikäistäni nuorempana ja moni yllättyy, kun saavat tietää oikean ikäni. Ostaessani K18-tuotteita, otan melkein aina henkkarit jo automaattisesti esiin ja säästän kassahenkilöltä sen kysymisen vaivan. Muistan vieläkin sen tilanteen, kun kaksikymppisenä kiikutin Prisman kassalle energiajuoman ja kassaneiti pyysi henkkarit. Olin todella hämilläni ja ajattelin, että onkohan hän erehtynyt nyt juomasta, mutta näytin henkkarit silti ja tämä kassaneiti vielä käänteli sitä muovikorttia useampaan otteeseen edestakaisin. Erittäin kiusallinen tilanne, jonka tulen muistamaan varmaan loppuelämäni ajan.

Nuorelta näyttäminen ei ole tietenkään mikään huono asia. Siinä mielessä minulla on varmaan äitini geenit, sillä äitikin ikääntyy hitaasti. Jos ulkoisesti ja sisäisesti tuntuu siltä, että vuodet eivät ole muuttaneet mitään, niin sehän tekee vaan hyvää itsetunnolle. Minusta ainakin tuntuu siltä, että olen edelleen se huoleton kaksikymppinen. Ehkä kolmikymppisyys ei tee minusta sen vakavampaa, mutta toivon tietysti saavuttaneeni tiettyjä asioita siihen mennessä. Ulkopuolelta tulevat odotukset eivät kuulu tähän lokeroon, vaan ne mitä on unelmoidessaan halunnut saavuttaa. Elämäänsä ei voi ihan täysin hallita, mutta haluamaansa suuntaan voi pyrkiä ja parhaansa tehdä. Siihen suuntaan se on jo pitkän aikaa mennyt.

Pidin pienen kuvaussession kotona, kun päätin pitkästä aikaa kokeilla mehupillikiharoita. Niistä tuli todella vallattomat ja ne saivat minut miettimään aikaa ennen 2000-lukua. Lopulta kuviin sain ikuistettua hieman jotain 90-luvun tyyliä, mutta sen lisäksi myös hieman vintagea. Olin todella tyytyväinen lopputulokseen. On aika tyylikästä olla 27 vuotta. :)

Mitäs mieltä olet kuvista?

Uunifetapasta oli elämää mullistava resepti

Moi! Kun törmäsin viime vuonna Liemessä-blogin kehittelemään uunifetapastaan, olin aivan ällistynyt. Melkein kaikki suosikkiruoka-aineet niputettuna samaan reseptiin! Törmäsin tätä kirjoittaessa myös uutiseen, missä sanottiin, että tämä ruoka oli vuoden 2019 googlatuin kategoriassa ruoka. En kyllä ihmettele yhtään. Halusin tällä kirjoituksella tuoda esille sen, että miksi tämä ruoka on niin älyttömän hyvää ja mitä kaikkea olen tätä vuoden verran valmistaessa oppinut. Jos et ole tietoinen miten tämä valmistetaan tarkalleen, niin pääset suoraan ohjeeseen ensimmäisen lauseen linkin kautta. Olisiko nyt jo korkea aika kokeilla?

Raaka-aineet löytyvät helposti mistä tahansa kaupasta, kun tarvitsee vain kirsikkatomaatteja, fetaa, pastaa ja basilikaa sekä mausteita. Joskus kaapissani on jotain muita jämäaineksia, millä säväytän ohjetta, kuten sipulia ja suolakurkkua ja ruohosipulia, mutta ne eivät ole millään tavoin tarpeellisia.

Uunifetapasta on tullut testattua myös "köyhän naisen versiona", kun kaapeista ei ole löytynyt muuta kuin pastaa, helmitomaatteja ja fetakuutioita. Kyllähän sen syö mieluummin kuin selkäänsä ottaa. Fetalla on oikeasti todella paljon merkitystä, sillä kaikki eivät murene tai sula samanlaiseen muotoon, vaan osa jää vähän kiinteämmäksi möhkäleeksi uunista ottamisen jälkeenkin. Se hankaloittaa fetan levittämistä tasapuolisesti kirsikkatomaattien ja pastan päälle. Basilikan pois jättämisen myös huomaa helposti, sillä sitten tässä ruuassa ei ole sitä sen tarvitsemaa raikkautta ja lisämakua. Kirsikkatomaatit on erittäin tärkeä osa koko reseptiä, sillä ne saavat ihanan paahteisuuden ja pehmeyden uunissa. Lopputulos näiden avulla on se värikäs makujen sinfonia, mitä minä elämääni tarvitsen. 

Uunifetapasta on sellaisenaan aivan älyttömän hyvää lohturuokaa sekä juhlaruokaa. Ruokatottumukseni kuitenkin tekivät pienen käännöksen, kun vuoden 2020 alussa aloin innostumaan ketogeenisestä ruokavaliosta ja suurin haasteeni oli jättää uunifetapasta pois. Tiukka keto ei kuitenkaan sopinut minulle, joten siirryin siitä vielä vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Nyt kun olen kokeillut niitä kumpaakin ruokavaliota, niin sain niistä paljon oppeja ja vinkkejä nykyiseen ruokailutapaani. Ennen kokeilua, söin aivan äärettömän paljon kaikkea epäterveellistä (sekä sokerista) ja tunsin itseni usein väsyneeksi. Nyt olen alkanut löytämään tasapainon herkuttelun ja terveemmän ruoan välillä.

Tässä reseptissä oli kuitenkin potentiaalia vähän kaikkeen, joten se ei jäänyt elämästäni sentään kokonaan pois. Sain inspiraatiota kokeilla myös pelkästään erilaisia kasviksia fetan kanssa uunissa ja ihan tähänkin päivään asti ne on olleet luottoruokaani niin monella eri tapaa. Syön uunifetakasviksia yleensä kalan tai jonkun kasvisproteiinin kanssa. Ihan tavallista uunifetapastaakin tulee valmistettua silloin tällöin, kun sille päälle sattuu.

Tänään juurikin söimme äitin kanssa uunifetaan upotettuja broccoliineja, ruusukaaleja ja helmitomaatteja - kasvispyöryköiden kera. Olisipa tehnyt mieli mukaan laittaa vielä jääkaapissa odottanut kukkakaali, mutta eipä sitten lopulta vuokaan mahtunutkaan. Ensi kerralla sitten taas vähän eri tavalla!

Tiedätkö tämän hittiruuan?

Anastasia ja punanuttutrio | Kissakummit ry

Saapuivat kummikotiin 18.5.2020

Heippa! Meille saapui kummikotiin tuore kissaperhe toukokuussa; Anastasia-emo kolmen vuorokauden ikäisen pentunsa kanssa. Kerkesin pitää kummikotikissojen välillä muistaakseni noin kuukauden tauon, kunnes tämä kissaperhe matkasi luokseni. Olin oikeastaan jo pitkään haaveillut siitä, että saisin taas hoitaa pentueen alulle, ja tässä ollaan ihmetelty kissojen kasvua jo hieman yli kuukauden ajan. :) Entinen omistaja oli luullut kissaa leikatuksi kolliksi ja täten koko pesue päätyi sitten lopulta yhdistykselle hoiviin.

Anastasia-emo on todella kesy ja hieman myös äänekäs. Se pitää ihmisistä hyvin paljon, mutta pitää myös pentujaan aina tarkasti silmällä. Kaikista emoista mitä minulla on hoidossa ollut, nimenomaan Anastasia kantaa eniten huolta siitä, missä pennut liikkuvat milloinkin. Toivottavasti emo hieman rentoutuu viikkojen edetessä, sillä olisi mukava tutustuttaa se myös talon aikuisiin kissoihin. Menemme tietenkin kissojen ehdoilla, että kaikilla olisi mahdollisimman viihtyisää.

Punanuttutrio on keksimäni hashtag, millä merkitsen aina pentujen kuvat sosiaalisessa mediassa. Tämä alkaa olla jo melko vakiintunut tyyli uusien kummikotikissojen tullessa meille. Pentueessa on punainen pitkäkarvainen tyttö nimeltään Merida ja poikia edustaa punainen lyhytkarvainen Herkules sekä pitkäkarvainen creme Hades. Pentueen pienimpää virkaa on koko ajan pitänyt Herkules ja isoimpana mötkäleenä kuvissa edustaa Hades. Merida on ilahduttanut rohkeudellaan ja suloisuudellaan.

Olemme kissaperheen kanssa kerinneet matkustella jo muutaman kerran. Emo käytettiin eläinlääkärissä FIV/FeLV-testeissä ja pentue tarkastettiin siinä samalla. Pentujen ollessa 4,5 ikäviikon paikkeilla, päätimme pakata koko konkkaronkan mukaan Kainuuseen lomailemaan. Meidän vanhempien luona oli heille varattuna ihan oma huone, tuuletin ja kaikki mitä tarvitsemme. Sosiaalistumiskaudella on tärkeää, että pennut tottuisivat kaikenlaisiin asioihin, etteivät ne myöhemmällä iällä sitten pelkäisi uusia tilanteita niin helposti.

Kissaperheestä on tullut jo paljon kyselyitä, mutta pyrin kirjoittamaan kuvien ja videoiden kuvauksiin lähes aina, että eivät ole vielä kodinetsijöitä. Adoptioprosessin aloittaminen on aikaa vievää ja sen lisäksi olen halunnut myös rauhassa seurata kissojen yksilöllisten luonteenpiirteiden kehittymistä. Se on minulle tärkeä osa tätä koko toimintaa ajatellen. Kissoja ei vaan myydä eteenpäin sellaisella mentaliteetilla, että joku vaan haluaa kissan. Jokainen kissa on oma arvokas yksilö ja jokaiselle kissalle pyrin löytämään juuri sille sopivan oikean kodin, kun sen aika ylipäätään koittaa. Siihen saattaa kulua vielä muutama viikko, kun pennut ilmestyvät Kissakummien sivuille, sillä täytyy myös itse muistaa olla lomalla ja nauttia tästä kesästä täysillä. :)

Oletko seuraillut punanuttutrion elämään?

Kaikki mitä haluat tietää Hybridbrowseista

Heti toimenpiteen jälkeen. 18.3.2020.

Moikka! Jo vuosia olen haaveillut kulmien pigmentoinnista, mutta sitä ennen toteutin muutamia tatuointi-ideoita, kunnes aloin säästämään tätä varten. Selailin Oulun tarjontaa viimeisen vuoden ajan, kunnes lopulta päädyin Anne Marian (fb-linkki) vastaanotolle. Tämä ei ole maksettu mainos, sillä maksoin kulmat ihan täysihintaisena omasta pussista. Varausmaksu 50€ piti maksaa kahden päivän sisällä varauksesta ja ensimmäinen käynti oli 150€. 6 viikon päästä käyn kulmien vahvistuksessa, jolloin menee vielä 80€. Huom! Jos luet tätä julkaisua paljon myöhemmin, niin hinta voi olla jo todennäköisesti muuttunut.

Mikä on Hybridbrows?

Se on microbladingin ja (puuteri)konetekniikan yhdistelmä. Yksittäiset karvat on ensin tehty microblading-terällä, jonka jälkeen lopullinen viimeistely tapahtuu puuteritekniikalla, tummentaen kohti ulkonurkkia. Kulmat tulee vahvistaa ensimmäisen käynnin jälkeen vähintään kerran paremman pysyvyyden takaamiseksi. Suositeltu väli toimenpiteelle on 6-10 viikkoa. Kulmien pysyvyys on yleensä noin 1-2 vuotta. 

Miksi valitsin Hybridbrowsit?

Selailin usein kuvia pelkästä microblading-tekniikasta ja totesin, että se ei ole ihan haettua tyyliäni. Myöhemmin tutustuin powderbrowseihin (puuteritekniikka), mutta sekin oli sitten jo liian utuisen oloinen tyyliltään. Kun lopulta törmäsin mainokseen, missä kerrottiin hybridbrowseista, niin olin myyty. Meikillä en saa tällaista toivottua tulosta aikaan, joten ajattelin pigmenttikulmien olevan se vastaus toiveisiini. 

Mihin Hybridbrowsien tekemisessä kannattaa varautua?

Ennen vastaanotolle menoa, kannattaa lukea tarkkaan toimintaohjeet palveluntarjoajan sivuilta. On vältettävä tietynlaisia lääkkeitä, tuotteita ja alkoholijuomia 48 tuntia ennen toimenpidettä. Kofeiinipitoisia juomia ei myöskään suositella samalle päivää, kun toimenpide on. Viikkoa ennen on lopetettava kulmakarvojen nyppiminen parhaan tuloksen aikaansaamiseksi. Vastaanotolla myös pyydetään tarkka selonteko siitä, että onko asiakkaalla sairauksia, allergioita, raskausaika, kroonisia tauteja, botox-käsittelyjä pigmenttialueella, keloidi-arpia tai muita asioita mitkä voisivat estää käsittelyn tekemisen. 

Ennen toimenpiteen aloittamista, on suunnittelun aika. Palveluntarjoaja mittaa ja tekee luonnokset kulmiin, jotka asiakas sitten lopuksi hyväksyy. Kulmien symmetrisyys tarkistetaan vielä jollain puhelinsovelluksella, että se on varmasti hyvä. Asiakkaan kanssa katsotaan myös sopiva kulmasävy, perustuen toivomuksiin ja sopivuuteen. Sen jälkeen on varsinaisen toimenpiteen aika. Microblading-terällä viilletään ihon pintakerroksen läpi, jolloin pigmentti tarttuu ihoon. Toimenpide tuntuu lähinnä ihan raaputtelulta, eikä se tunnu ollenkaan niin pahalta kuin mielessään on voinut kuvitella. Kun yksittäiset karvat on saatu tehtyä, on konetekniikan vuoro. Konetekniikkakaan ei ole mahdoton kipuasteeltaan, vaan se tuntuu lähinnä pieneltä pistelyltä. Puuteritekniikassa ei luoda yksittäisiä karvoja, vaan rakennetaan puuterimaista väritystä, jolloin tulee meikatumpi lopputulos. Kulmien alkupäitä on siis häivytetty, kohti intensiivisempää tummuutta häntää pitkin. Kun kulmat alkaa olla viimeistelty, niin niitä voi vielä yhdessä katsoa ja tuumia, tarvitseeko jostain parannella. Lopuksi käydään vielä microbladingilla uudestaan aiemmin luodut karvat läpi, mutta tällä kertaa se hoidetaan puudutteen kanssa. Se ei tunnu yhtään miltään sen jälkeen. Kulmien tekeminen voi aiheuttaa pientä punoitusta loppupäiväksi.

Miten Hybridbrowseja hoidetaan?

On erittäin tärkeää noudattaa saatuja jälkihoito-ohjeita. Palveluntarjoaja kertoo tarkasti, että mitä kulmissa tulee tapahtumaan seuraavien tuntien ja viikkojen aikana. 1) Ensimmäiset 24 tuntia toimenpiteen jälkeen, on tuputeltava pigmentoitua aluetta varovaisesti nihkeällä vanulapulla. Kulmia ei siis saa voidella tai kastella vedellä, vaan syy tuputteluun on se, kun kulmat puskevat kudosnestettä esiin. 2) Ihon pintakerros alkaa luonnollisesti parantumaan. Samaan aikaan voi havaita myös pigmentoinnin tummumisen, joka muuttuu kyllä taas ajan mittaan. 3) Kolmannen päivän iltana voi alkaa lisäämään hyvin ohuesti hoitovoidetta (kookosöljy, vaseliini) alueelle, jos iho tuntuu kuivalta. Enintään kerran päivässä kymmenenteen päivään saakka. 4) Kuollut iho alkaa kuoriutua hiljalleen ja sitä ei saa omin kätösin irrotella. 5) Parantuessaan, pigmentoidun alueen väri muuttuu vielä 4-6 viikon ajan. Todellinen lopputulos voidaan arvioida vasta vahvistuskerran jälkeen.

Pigmentin pysyvyys riippuu paljon näistä asioista: hyvin kuiva tai rasvainen iho, ihotyyppi, kotihoito, imetys, hormonaalinen toiminta, lääkitykset, aineenvaihdunta ja onko vanhaa pigmentointia alla. Parantumisvaiheessa älä ota aurinkoa, älä sauno, älä ui, äläkä harrasta hikiliikuntaa. Silloin ei saa myöskään laittaa kosmetiikkaa pigmentoidulle alueelle. Sitä ei saa raapia eikä hangata.

Paranemisvaiheessa. 23.3.2020.

Mitkä on fiilikset nyt Hybridbrowsien ottamisen jälkeen?

Huomasin aika pian päivässä tai parissa, että kulmat alkoivat tummenemaan. Itse henkilökohtaisesti tykkäisin siitä, että ne olisivat jääneet sellaisiksi, mutta se on vain osa paranemisprosessia. Myöhemmin aloin havainnoimaan, että kulmat muuttuivat hieman kuivahtaneiksi, jolloin oli kookosöljyn aika. Viikon kohdalla pieniä palasia on lähtenyt irtoilemaan, joka sekin on vain kestettävä. Muutoksia ei onneksi näe kovin kauas ja nyt kun olen vain kotosalla, niin teen pakollisia kauppareissuja silloin tällöin. Mies on kerran kommentoinut muutosta, että ei ole tottunut näkemään aamuisin "meikattuja" kulmia. :D Nyt vain lopuksi totean, että miksi en ottanut niitä jo aiemmin!

Onko sinulle tuttu juttu?