Kaiken se kestää elokuva-arvostelu | Oulu

* Kaarlo ja Vesa (Olavi Angervuo ja Vili Saarela
Kaiken se kestää
Ohjaaja: Visa Koiso-Kanttila

Moi! Minut kutsuttiin oululaisena bloggaajana Kaiken se kestää -elokuvan ennakkonäytökseen. Muiden kiireiden takia en ehtinyt siihen enkä ensi-iltaan (8.9), mutta sähköpostiin lähetettiin liput joilla pääsin katsomaan elokuvan myöhemmin. Kiitos siitä! :) Maanantaina kyselin leffaseuraa ja tuttavani suurena suomalaisten elokuvien ystävänä ilmoitti halukkuutensa lähteä. Näytös oli pienessä Finnkinon salissa alakerrassa ja meidän lisäksi katsojia oli muutamia.

Elokuva on sijoittunut 1970-luvulle ja ympäristönä toimii Oulun alue. Tarinan on tarkoitus olla fiktiota, mutta siinä on muistoja ohjaajan omasta lapsuudesta. Sen sukupolven lapset olivat paljon vapaammin kasvatettuja ja vanhemmat eivät juuri häpeilleet nuorison edessä.

Saattaa sisältää spoilereita!

*  (Antti Luusuaniemi ja Pihla Viitala)
Heti jo leffan alussa mietin, että mitä olen oikein tullut katsomaan. :D Elokuvan ensimmäinen puolikas oli henkilöiden ja niiden tunne-elämän alustamista hitaalla tyylillä. Pian hoksasin, että näkökulma on lähinnä lasten silmin eikä pelkästään parisuhdedraamaa. Se oli silti jollain tavalla kiehtovaa, että miten paljon sen sukupolven lapset keksivät tekemistä ilman älyvempaimia. Tarinassa annetaan myös ymmärtää, että lapset on nähneet ja kuulleet enemmän kuin pitäisi. Vanhempien suhteen ylä- ja alamäet näytetään aika häpeilemättä katsojille. Elokuvan nimi "Kaiken se kestää" antoi jo olettaa, että luvassa voi olla parisuhteessa pettämistä, mutta en ikinä olettanut niin avointa tapahtumasarjaa! Lapsetkin tuntuu aikuisemmilta tätä sekoilua katsoessa, vaikka tekivät ne vanhemmilleen kepposen tai pari. :)

Kaiken sen kipuilun ja himon seassa pääsi myös nauramaan sekä yllättymään ja se tekee tarinasta katsomisen arvoisen. Elokuva oli kuitenkin kokonaisuudessaan tosi koruttomasti tehty, että siinä ei ollut mitään leveilevää tai suuria efektejä. Ei yritetty mitään liikaa. Se on kuitenkin saman sukupolven lapsille varmasti hyvin samaistuttava miljöö, vaikka kaikista niistä ei avoimesti enää puhuta. Sanotaanko, että perhesuhteet ovat kehittyneet niistä ajoista ja vanhemmat sekä lapset ovat enemmän vuorovaikutuksessa. Suhteet omiin vanhempiin vaikuttaa myös siihen miten haluaa tai pyrkii kasvattamaan omat lapset.

Elokuvia valitessani taivun aina enemmän ulkomaisen kauhukategorian puolelle, mutta vuosien varrella olen nähnyt myös hyviä suomalaisia teoksia (viimeisimpänä Tom of Finland). Ehkä elokuvan ei aina tarvitse olla maailmanluokan meininkiä, vaan välillä voisi haastaa itsensä katsomaan vaatimattomia näytelmiä. En ole seiskytluvun lapsi, mutta ysärin lapsena pystyin vielä sopivasti samaistumaan tuohon vapaampaan kasvatukseen ja luonnossa oleskeluun.


Katsotko paljon suomalaisia elokuvia?
Elokuvaliput saatu veloituksetta. Blogiin kirjoittaminen oli vapaaehtoista.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti