Moi! Synttäriviikko oli ja meni, täytin 26 vuotta 13. heinäkuuta. Aikaisemmin sillä viikolla kutsuin luokkakavereita käymään kahvilla. No, enpä muistanut ikinä sitä kahvia edes niille tarjota. Onneksi löytyy hyvät "suolavarastot", joten kaivelin esiin popparit, nachot, pähkinät ja sipsit. Lisäksi marjat ja limukat. Kävimme aika vasta parhaan ystävän kanssa Haaparannassa ostoksilla, niin sieltä tarttui mukaan useampikin lava limonaadia. Siellä on vaan tajuttoman halpaa juotavaa ja uusi rakkauteni on ne vitamiinivedet, mitä myydään ihan normikaupoissakin. Herkuttelu ei toki jäänyt siihen päivään, vaan homma jatkui viikonloppunakin, kun oikeat synttäribileet alkoi!
Luokkakavereiden kanssa pelailtiin muutama erä That's You-pleikkaripeliä, missä pitää arvata mitä muut vastaavat. Siinä on jokainen vuorollaan "pääosissa", joten kysymykset liittyvät aina häneen. Täytyy sanoa, että olin tosi huono arvailemaan mitä muut vastaili ja siksi olinkin aina häviöllä. En ole kyllä järin hyvä missään seurapeleissä. :D
Tuomo osti synttärilahjaksi JBL-kuulokkeet! Olen tainnut puhuakkin jo jonkin aikaa langattomista kuulokkeista ja nämä on kyllä tosi hyvät! Erityisesti koulun alkua taas ajatellen, bussimatkoilla ei ole muutakaan tekemistä. Ja jos erehtyy vaikka joku päivä käymään lenkillä tai ihastelemassa maisemia. Paras ystävä tietää rakkauteni Adidasta kohtaan, joten sieltähän tuli uutukainen lippis ja nilkkasukkia! Kiitos oikein paljon!
Kuten mainitsin, viikonlopuksi lähdettiin Sotkamoon juhlimaan. Isovanhemmat ja appivanhemmat kutsuttiin synttärikahville. Kiitos ukille ja mummille synttärilahjoista. :) Minulla oli lisäksi erityispyyntö anopille, että osaisiko hän tehdä makramee seinävaatteen ja sieltähän se valmistui! Pitää julkaista myöhemmin päivitettyjä sisustuskuvia kämpästä. :)
Pistettiin porukoiden luona pöytä koreaksi. Äiti valmisteli Geisha-kakun, vegaanisen juustokakun ja kolmenlaista salaattia. Minä väsäilin lohivoileipäkakun, jota ei enää seuraavana päivänä ollut yhtään jäljellä. :D Lauantaina illalla käytiin Ysäribileissä, jossa esiintyi Chorale ja Solid Base. Meidän lähtö venyi sen verran myöhään, että saavuttiin sopivasti katsomaan Solid Basea ja äiti sai napattua minulle fanihuivinkin yleisön joukosta. :)
Ennen Ouluun palaamista piipahdin vielä lapsuudenmaisemissa muutaman yön. Kaiken kaupungin hälinän ja bilettämisen keskeltä oli ihana päästä hetkeksi maaseudun rauhaan, missä ääntä pitää vain linnut. Sain nukkua täydellisessä hiljaisuudessa päiväunet ja yöt, jonka takia sellainen väsymyspiikki lähti kokonaan. Alkuviikolle sattuikin hyvä sää, niin maalasin taulua, jonka inspiraationa oli edessä oleva luhti. Iskä sai aikaisemmin kesällä uuden laiturin valmiiksi, niin oli hyvä käydä mato-ongella ja tuli paljon ahvenia. Ihan grilliin asti. Pyörähdettiin myös uistelemassa, mutta oma hauki pääsi veneen vierestä karkuun. Aina ei nappaa, ei edes joka kerta!
Kesä on ollut lähes kokonaan kiireistä aikaa minulle, joten hiljaiset hetket on enemmänkin kuin tarpeeseen. Olen sellainen ihminen, että tarvitsen vähintään yhden päivän viikossa ollakseni ihan yksin. Viihdyn kyllä ihmisten seurassa, mutta uuvun siitä nopeammin kuin silloin nuorempana. Kuuluuko se aikuisuuteen? Vai arvostaako kenties vaan eri asioita kuin nuorempana? Olen yrittänyt löytää jonkinlaisen tasapainon, että tulee vietettyä aikaa läheisten ihmisten kanssa, mutta myös yksin omien juttujen parissa.
Oletko muuttunut vuosien mittaan?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti