Elvyttääkö vai eikö elvyttää? | Minä ja blogini

Kaikki julkaisun kuvat: Juuso Lievonen

Aloitettuani vuonna 2011 ensimmäisen blogin kirjoittamisen, en koskaan uskonut, että päädyn miettimään blogin lopettamista. Nuoruuden innostuksissaan olen varmasti useamman kerran todennut ääneen, että: "En koskaan lopeta blogin kirjoittamista.". Miksi se ajatus on pyörinyt mielessäni jo nyt hyvän tovin? Vastaus on varmasti yksinkertainen. Elämän arvojärjestys on muuttunut ja minä olen muuttunut. 

Aloitin blogin nimeltä Like it. Love it! opiskellessani ammattiopistossa media-assistentin alaa ja olin todella kiinnostunut valokuvaamisesta. Eihän ne mitään kauniita kuvia ollut, mutta kokeilun myötä kehittyi ottamaan valoisempia, harkitumpia ja mitä mielenkiintoisimmista kuvakulmista. Vuonna 2016 halusin uudistaa blogia ja sen nimeksi vaihtui Mellakka. 

Blogi on viimeisen melkein 10 vuoden ajan ollut päiväkirjani. En ole yrittänyt missään vaiheessa saada sillä uraa aikaiseksi, mutta se on kuitenkin auttanut minua monella eri tapaa. Blogin alkuaikoina ihmiset kävivät aktiivisesti kommentoimassa julkaisuja ja sitä kautta tutustuin todella moneen ihanaan ihmiseen. Matkustin Helsinkiin tapaamaan niistä kahta, piipahdin Kuopiossakin viikonlopun ajan ja eräs tuli moikkaamaan minua Sotkamoon asti. Hieman myöhemmin muutettuani Ouluun, tutustuin oululaisten bloggaajien kanavaan, jonka kautta tyttöporukalla järjestimme ihania yhteisiä iltoja ja saimme niihin myös erilaisia tuotesponsoreita. Minulla on ollut myös yhteistyökumppanina kosmetiikka- sekä lemmikkiyrityksiä. Sähköpostiin on sadellut erilaisia yhteistyötarjouksia vuosien mittaan, ihan tähän päivään asti, mutta kaikkeen en ole lähtenyt. Viimeisimpinä tähtihetkinä voisin sanoa, että nimenomaan blogini ansiosta minut valittiin erääseen työpaikkaan kesän ajaksi ja siitäkin sain valtavasti kokemusta.

Tällä hetkellähän opiskelen kolmatta vuotta ammattikorkeakoulussa medianomin tutkintoa. Eläinsuojelutyö on edelleen vahvasti mukana harrastuksissani ja jotkut varmasti ovat sen huomanneetkin, jos seuraavat minun julkaisujani Facebookin eri ryhmissä, Instagramissa tai vastaavasti TikTokissa (catladymella) Blogi ei ole enää pitkään aikaan ollut se paikka, mihin istuu pitkän koulupäivän jälkeen tai mihin tulee kirjoiteltua niitä näitä jokapäiväisestä elämästä. Tavallaan syy voi yksinkertaisesti olla ajanpuute, mutta toisaalta se voi olla vaan sitä, että yksi ajanjakso elämässä sulkeutuu ja sen tilalle on tullut jotain muuta kiehtovampaa ajanvietettä. Olen huomannut myöskin vuosien mittaan, että moni entinen blogikaverini on lopettanut kuin seinään ja se on ihan ymmärrettävää. Energiansa suuntaa juuri siihen mihin haluaa ja se voi muuttaa vuosien mittaan muotoaan.

Ajattelin, että kirjoittelisin vielä satunnaisesti tämän vuoden loppuun asti. Minusta tuntuu, että tämän julkaisunkin jälkeen minulla on vielä jotain sanottavaa tässä blogissa. Olisi hyvä tehdä aikamatkustus vanhoihin julkaisuihin ja koota niistä jotain mukavaa, ennen kuin heittää hyvästit kirjoittamiselle, ainakin siis tällä alustalla. Haluan opiskelujeni ja eläinsuojelutyön kautta olla edelleen äänessä sosiaalisessa mediassa, sillä olen huomannut, että niiden yhteisvoima saa jotain hyvää aikaiseksi. Intohimoni valokuvaukseen, videointiin ja infopakettien rakenteluun on ollut hyvä työkalu, kun haluaa vaikuttaa Suomessa vallitsevaan kissakriisiin. Olen erittäin kiitollinen siitä, että ympärilläni on nykyään paljon samankaltaisia ihmisiä, joten yksin ei tarvitse taistella tuulimyllyjä vastaan. Blogi oli kuitenkin se ensimmäinen alusta, missä aloin kirjoittelemaan ensimmäisistä sijaiskissakokemuksistani ja iloitsin julkaisujen muodossa, kun koteja niille löytyi. Ja eihän pelkästään aiheena ollut aina eläinjutut, vaan niin paljon kaikkea muutakin hauskaa mitä nuoruus on pitänyt sisällään. Kirjoittelenpa niistä sitten vielä myöhemmin. :)

En aio siis vielä tämän julkaisun ohessa hyvästellä ja kiittää kaikkia, vaan ilmoittaa vaan päätöksestäni, että tälle blogille on asetettu elvytyskielto. Se vielä jonkin aikaa elää omaa elämäänsä, kunnes hiljalleen hiipuu pois.